— Älkää tehkö pilkkaa minusta: se on väärin.
Ammattitaitonsa ohjaamana Philippe oli keksinyt perusteen, jota hän koetti selittää rouvalle, ensin vakuuteltuaan aikomustensa vilpittömyyttä.
— Ah, rouva … Teidän, Albertin uhallakin etsin jotain keinoa välttää välien särkymistä. Minusta näyttää, että jos olisitte tahtoneet, olisitte helposti vieneet voiton teidän … kilpailijastanne. He rakastavat toisiaan vain aivoillaan. Kirjeessähän viitataan vain kohtauksiin, joita he ovat panneet toimeen yhdessä katsellakseen historiallisia paikkoja, ja se on saattanut heidät jonkunmoiseen yhteiseen henkiseen kiihoitukseen.
Rva Molay-Norrois vuorostaan astui sisään olematta erikoisen tervetullut. Muutamilla ihmisillä on etuoikeuksia. Lempeästi pyysi Elisabet häntä viemään lapset pois. Marie-Louisella, joka oli isänsä näköinen, oli tämän syvät silmät, aina täynnä uteliaisuutta, ja jonkunverran terävät piirteet, ja hän katseli ja kuunteli Philippeä tarkkaavasta; hänen varhaiskypsyytensä antoi äidille aihetta olla varuillaan, sillä heidän lähdettyään Pariisista hän usein teki nolostuttavia kysymyksiä. Pyöreä pikku poika taas itsepäisesti nyki tyynyn tupsua, jonka hän kiiruhti repimään irti saadakseen viedä jotain mukanaan.
Päästyään taas kahdenkesken asianajajan kanssa, nuori nainen pani kirjeen takaisin kuoreensa.
— Nyt kun te olette sen lukenut, ei asianajaja sitä enää tarvitse. Minä en enää näytä sitä muuta kuin viime hetkellä, eikö niin?
— Niin on parempi.
Täten meni myttyyn Tabourin'in asianajotoimiston apulaisten suunnitelma: kysymättä päämiehensä mieltä olivat nämä kahteen kertaan ja virallisella tavalla pyytäneet saada anomuskirjassa mainitun todistuskappaleen, ainoastaan siinä tieteellisessä tarkoituksessa, että voisivat muodostaa itselleen vakaumuksen.
Sitten Elisabet pyysi anteeksi, että hän oli ihan tavallinen nainen, ettei hänellä ollut mitään sielua, joka kulki kohti kuolemaa ja oli täynnä odotusta, mitään syksyn henkeä, ja ettei hän ymmärtänyt mitään psykologisista hienouksista. Mutta kun hän ei ollut tottunut ironiaan, ei hän kauan siinä pysytellyt.
— Muuten ei Albert itsekään ole kieltänyt.