— Ahaa!
Tämä uutinen sytytti hra Tabourinin kasvoilla kaikenmoisia pyyteitä, niinkuin valo, tunkeutuessaan huonosti tuuletettuun huoneeseen, vetää puoleensa ja panee tanssimaan hiutaleiden lauman. Hän lähestyi ikkunaa voidakseen paremmin lukea hra Salvagen pientä käsialaa. Apulaiset tarkastivat häntä uteliaina, paitsi Malaunay, joka haki tilaisuutta päästäkseen ulos. Ulkona oli kaunis kesäkuinen päivänpaiste, joka houkutteli kävelylle.
Tabourinin toimisto sijaitsee Saint-André aukealla, ensi kerroksessa vastapäätä oikeuspalatsia. Sinne johtaa pimeä ja likainen käytävä, joka päättyy alastomiin portaisiin: ylelliset sisäänkäytävät, jotka ovat ominaiset Pariisille ja monille ulkomaan kaupungeille, useimmiten puuttuvat ranskalaisella maaseudulla. Avarat huoneustot, korkeakattoiset, väljät ja mukavat, ottavat tulijan surkean kehnosti vastaan.
Sensijaan kuin Grenette aukea ennen oli ja vieläkin pääasiassa on Grenoblen liikekeskus, tämä Saint-André aukea taas on sen sydän, koska uskonnollinen, yhteiskunnallinen ja oikeudellinen elämä on keskittynyt sinne ja lisäksi on kuvapatsaitten kautta edustettu. Dauphinen menneisyys elää siellä, mutta sitä täytyy jonkunverran hakea, sillä tässä entisessä pääkaupungissa vanha kaikkialla häviää uuden alle. Kun saavutte asemalle, ette näe muuta kuin äskettäin rakennettuja kaupunginkortteleita, taloja, jotka tuskin ovat valmiit, ja väljiä valtakatuja, joiden näkemä poikkeuksetta päättyy kaukaisten vuorten kehään. Se on kukoistava tehdaskaupunki, arvelette, eilispäivän lapsi vailla jaloa verhoa ja historiallista väriä. Katujakin on nimitetty uudestaan: täten Vanhain Jesuiittain katu jonka varrella Stendhal syntyi nykyään käy nimellä Jean Jaques Rousseaun katu. Muutamat varustetut portit, jotka aukenivat valleille on säälimättä purettu, mutta jälelläolevat kiinnittävät kulkijan mieltä, joka vähitellen, noudattaessaan Vihreänsaaren mutkittelevia puistokäytäviä, keksi ympärysmuurin jäljet, huomaa Mont-Rachais'n rinteelle takertuneet vallitukset, aavistaa tästä puolustuskoneistosta entisyyden taistelut ja valmistautuu, keskellä selkeätä sisäkaupunkia, kohtaamaan jonkun noista todistuskappaleista, jotka tulkitsevat rodun tunnelaatua vuosisatojen kuluessa ja joiden itsepintaisuus on kyennyt vastustamaan arkkitehtien ja insinöörien yrityksiä. Saint-André aukealla hänen tulisi lopulta olla tyydytetty, mutta itse asiassa hän ei ole sitä kuin puoleksi. Äärimäisenä lännessä on kaupungintalon paksu torni, joka oli konnetaabeli de Lesdiguières'n palatsi, ja sitten, kohoten yläpuolelle matalien talojen, jotka sitä puristavat ja peittävät sen oven, on kirkko, jonka kunnianarvoisaan, kahdeksankulmaiseen kivitorniin on taitehikkaasti tehty kaksinkertaiset ikkuna-aukot suippokaaren muotoon. Mutta oikeuspalatsilla, jossa Dauphinen maapäivät kokoontuivat, on puoleksi gootilainen, puoleksi renessanssityylinen etusivu, jonka pinta on täällä kaavittu, tuolla korjattu ja joka auringossakin hohtaa sitä uutuuden kylmyyttä, jonka vasta ajan patina sulattaa: korkeintaan pikkunen esiinpistävä kappeli lämmittää silmää onnellisen koristelunsa kautta. Ja taas patsas, joka esittää Bayardia kuolevana puunrunkoa vastaan nojaten, on tiellä tällä ahtaalla aukealla eikä siihen sovi.
Akkunastaan ei hra Tabourin ollut koskaan huomannut näitä monia muistomerkkejä. Siitä saakka kun hän asettui tähän asuntoon ei hän ollut välittänyt muusta kuin oikeuspalatsin läheisyydestä, mikä oli hänelle arvokas varsinkin silloin kun hänen leininsä häntä rääkkäsi. Hyvä oikeusjuttu, johon kuuluu arvioiminen, uloshaku, pakkoluovutus, »koko sävelasteikko» sanoi hän innostuneesti, ja joka aiheuttaa runsaita maksuja, sisältää, esiintyessään asianajotoimiston siniseen kuoreen suljettuna, kiinteämpää viehätystä kuin maakunnallinen menneisyys ja kaikki sen muistot. Hän luki siis asianajajan lähetyksen ilman tunteilevaa uteliaisuutta ja huomautti ainoastaan, että rva Derizen tarkoitus näytti olevan vaatia pesäeroa de piano, s.o. ilman edelläkäypää anomusta, mikä seikka halventaisi taksaa.
— Oletteko saanut todisteet? tiedusti hän.
— En, herra asianajaja.
— On kysymys jostain kirjeestä?
— Se luultavasti säilytetään esitettäväksi vasta sovitteluyrityksen jälkeen.
— Hyvä. Te teette virallisen paperin valmiiksi, Vitrolle, viivyttelemättä.