Hän piti selvänä, että oikeusjutun olemassaolo alkaa vasta kun se on pantu käyntiin. Sitten hän siirtyi omaan työhuoneeseensa, ja asetti yksitellen pöydälle riviin kääröt, joita hän arveli tarvitsevansa oikeussalissa kello yhdeksän. Tämän koneellisen työn aikana hänen sisäinen tyytyväisyytensä saattoi hänet hymyilemään: tämä Derizen juttu, koko Grenoble oli odottanut sitä kaksi kuukautta, siitä saakka kuin rva Derize, syntyisin Molay-Norrois, oli jättänyt Pariisin, asettuakseen asumaan vanhempiensa luo. Ensi viikkoina olivat ihmiset pidättäneet itseänsä; sitten suupaltit ystävät tahtoivat esittää selityksiä: hra Derize matkusteli, todetakseen jonkun teoksen lähteitä, hän ei ollut voinut ottaa vaimoaan ja lapsiaan mukaansa, mutta hän tulisi viettämään lomansa Uriagessa, kuten hänen tapansa oli. Vähitellen toinen tarinan muunnos oli levinnyt. Asioita tuntevat henkilöt ennustivat avioeroa. Tuleeko hän käymään oikeutta Grenoblessa vaiko Pariisissa? kysyivät heti itseltään lakimiehet. Hra Tabourinille tätä kysymystä ei enää esiintynyt: hän näyttelisi kaikkein miellyttävintä osaa jutussa, joka epäilemättä tuottaisi vähän, mutta saisi suuren kuuluisuuden, koska siinä oli osallisena tunnettu historioitsija Albert Derize ja Molay-Norrois'n perhe. Tyytyväisenä hän siis avasi oven, joka eroitti hänet yksityisasunnostaan, ilmoittaakseen asiasta rva Tabourinille, joka oli mielissään tästä tuoreesta uutisesta — siitä hän sai keskustelunaihetta kokonaiseksi päiväksi. Ja hra Tabourinin mielestä tämä aviollisen arvonannon aiheuttama tekonsa lisäsi oikeusjutun lainvoimaisuutta: jo ennen kuin se oli tullut julkisuuteen oli se pantu käyntiin, ja hyvin!
Palatessaan hän tapasi hra Lagier'n, joka odotti häntä toimistossa. Philippe Lagier, joka ei vielä ollut neljääkymmentä täyttänyt, oli Grenoblen mainehikkaimpia asianajajia siviilioikeudessa. Hän oli pieni ja hento, väri hänen kasvoillaan oli kuihtunut, mutta piirteet olivat hienot, hiukset jo harmahtavat; hän näytti veltolta, mutta oikeudessa hän piti puoliaan kaikkein voimakkaimpia vastaan. Läpeensä hermostuneena ja kuihtuneena hän kuitenkin oli väsymätön julkisessa esiintymisessään, ja yksinäisten hetkiensä masennuksesta hän vaikeni. Hänen virkatoverinsa tiesivät, miten työ hänelle oli helppoa, he tunsivat hänen nykyaikaisuutensa, joka yksinkertaistuta vanhat menettelytavat, poisti lauseparsien koristukset, eleet, aineesta poikkeamiset, lyhensi, täsmällisenti, selventi puolustuspuheen siihen määrään, että se olisi kelvannut valmiiksi tuomioksi; mutta yleisesti moitittiin hänen epäkunnioittavaa tapaansa keskustella, jota korosti silmään puristettu nauhaton monokkeli, hänen liioiteltua ylenkatsettaan ammattiasioita kohtaan, vieläpä hänen melkein vimmaista harrastustaan veistotaiteita kohtaan, joka anasti kaikki hänen joutilaat hetkensä, ja jonka tyydyttämiseksi, hän kiersi Italian ja Flanderin museot heti kun loma oli alkanut, voidakseen näiltä retkiltä tuoda tauluja, piirroksia ja kuvia, joita hänen työhuoneensa oli tulvillaan — seikka joka hänen ammattitoveriensa suureksi hämmästykseksi ei vähentänyt hänen liiketuttaviensa määrää. Tiedettiin että hän oli Albert Derizen läheinen ystävä, koulu- ja yliopistotoveri; tämä senvuoksi epäilemättä antaisi hänelle asiansa ajettavaksi. Pörröisenä, mutta suutansa hienostelevasti muikistaen hra Tabourin riensi häntä kunnioittavasti tervehtimään:
— Hyvää päivää, herra asianajaja.
Hän liehakoi mielellään niitä, jotka saattoivat suosia häntä toimessaan. Philippe Lagier tapansa mukaan meni suoraan asiaan:
— Olen tavannut virkaveljeni Salvagen. Hän on teille lähettänyt
Derize-asiakirjan. Vaikkakin asianosaiset ovat kirjoissa Pariisissa,
olemme yksimieliset siitä, että pyydämme saada ottaa asian esille
Grenoblessa.
— Kiitän teitä, selitti asianajaja, ikäänkuin tähän toimenpiteeseen, jonka kautta oli tarkoitus välttää sanomalehtien julkisuutta, olisi ryhdytty yksinomaan hänen miellyttämisekseen.
Lagier asetteli monokkeliansa todetakseen vastauksen vakavuuden. Se oli sana, jonka hän aikoi lisätä lainopilliseen varastoonsa.
— Tahdotteko näyttää minulle asiakirjan?
— Se on jäljennettävänä.
— Haluan nähdä sitä tähdellisistä syistä. Pyyntöni ei ole sopimaton, koska se huomenna esitetään puolustettavalleni. Olen ilmoittanut haluni hra Salvagelle.