— Hän on siitä huolimatta, selitti Philippe, ryhtynyt hankkimaan itselleen ylimyksellisiä suhteita.
Ennakolta suunnitellen oli rva de Vimelle itse lainannut miehensä ystävättärelleen kävelyä varten ennen päivällistä.
— En ymmärrä häntä, vastasi Elisabet seuralaisensa pistopuheisiin.
— Oo! Vararikkoutunut hra de Vimelle on sen lisäksi suurin aasi Pariisin ja Perun, Jaapanin ja Rooman välillä. Hänen rouvansa käyttää häntä miten miellyttää.
— Kukaan ei löydä armoa edessänne.
— Kuljen silmät auki.
— Olisi parempi sulkea ne.
Nti Riviére, joka oli voittanut viimeisen erän, kuten kaikki edellisetkin, tuli toivottamaan hyvää iltaa. Hänen juoksusta lämminnyt tumma ihonsa peittyi ruusunpunaan, jonka saattoi aavistaa polttavan kuumaksi. Hänen valkeat hampaansa välkkyivät. Hänen silmänsä loistivat.
— Se on pelkkää peliä, selitti Philippe, kantapäillään kääntyen, halveksien saamiansa huomionosoituksia. Koko hänen sielunsa on hänen kasvoissaan.
Muutamia päiviä hän oli tutustuttanut nuorta naista heidän seurapiirinsä häväistysjuttuihin, antaen hänen ymmärtää niiden mitättömän merkityksen seurauksiinsa nähden. Hänen julkea ja lohduton pessimisminsä lankesi otolliseen maaperään. Tyttärellisen kunnioituksensa tultua järkytetyksi saattoi Elisabet uskoa olevansa harhaluuloista vapaa ja kyllästynyt.