Ja pikkutyttö jo huusi portaisiin:
— Agatha, kattakaa pöytä kolmelle.
Mikään ei hänelle ollut niin mieleen kuin antaa määräyksiä, lukuunottamatta kertomuksien kuuntelemista ja veljensä kiusottelemista.
Pöydässä hän täytti emännän velvollisuudet äitiään kohtaan aivankuin hän olisi kutsunut tämän. Äidin huviin sekaantui vähän katkeruutta, hän näki siinä arvostelua alituisesta poissaolostaan. Ollen kiihtyneellä mielellä hän myös huomasi, että lapset olivat liiaksi hemmoteltuja ja liiaksi milloin minkin palvelijan huomaan jätettyjä, niin että he olivat kadottaneet paljon hyviä tapojaan: toinen kopeili ylellisyydellä, joka heitä ympäröi ja varsinkin Passerat'n perheen komeilla ajoneuvoilla, lumotakseen vaatimattomampien leikkitoveriensa silmät; toinen kävi sormineen käsiksi lautasensa sisältöön ja sekoitti puheeseensa kyökkimurretta. Viitsimättä nyt heitä torua hän itsekseen päätti tarkemmin pitää heitä silmällä, ja nyt aluksi hän itse toimitti heidät makuulle, mitä seikkaa pikku Philippe käytti hyväkseen tehdäkseen kuperkeikkoja paitasillaan, jotta saisi äidilleen näyttää oppimansa temput.
Heti sänkyyn päästyään, kokoonkääriytyneenä ja polvet melkein kasvojen tasalla, pikku mies vaipui uneen, ja totta on, että hän päästyään asentoonsa liikahti yhtä vähän kuin säkki, minkä johdosta Marie-Louise halveksi häntä. Tämä sensijaan itsepäisesti vastusti unen tuloa eikä alistunut siihen, ennenkuin silmäluomilla ei enää ollut voimaa nousta päästääkseen silmään yölampun valoa.
— Kerro minulle joku kertomus, pyysi hän heti sänkyyn päästyään.
Elisabet oli istuutunut hänen viereensä ja aikoi tyynnyttää hänet läsnäolollaan.
— En osaa.
— Isäpäs osasi niitä aina.
Hän puhui harvoin isästään. Tämä mielenpalautus hämmästytti nuorta naista eikä ollut hänelle mieleen.