— Kerro, alkoi taas tyttö, kertomus Jeanne d'Arcista. Tai Kykloopista.
— Kykloopista?
— Niin, siitä, jolla oli vain yksi silmä keskellä otsaa, joka puhkaistiin hirrellä — joka päästi vangit menemään.
Kuin hyvä metsänhakkaaja Albert Derize mielellään kaasi kansantarinain metsää, Iliadia, Odysseiaa, Rolandin laulua, saadakseen sieltä leikkikaluja lapsilleen.
— Nuku, rakkaani, nuku.
— Silloin minä kerron sinulle yhden, äiti?
— Täytyy nukkua.
— Tahdotko kuulla kertomuksen onnenmaljasta? Oli kerran ritari, jolla oli surullinen vaimo linnassaan. Ja metsästysretkellä hän nukkui. Ja silloin hän näki haltiattaria, jotka tanssivat. Osaavatko haltiattaret tanssia?
— Tietysti. Nuku.
— Ja sitten yksi niistä oli kaikkein kaunein. Ja hänellä oli kädessä kultainen malja, timanteilla koristettu.