En ollut odottanut tuota vastausta, joka heti herätti minussa toivoa.
Me olemme kovin kärkkäät toivomaan sitä, mikä on meille mieluista.
— Sinä rakastat minua, mutta et tahdo enää mennä kanssani naimisiin? En ymmärrä.
Hänen huulillaan väikkyi alakuloisen hymyn häivä.
— En minäkään.
— Täytyy yrittää ymmärtää, Jamile. Me emme osaa valehdella, me molemmat. Selvittelemme yhdessä, mikä meitä erottaa. Eilinen tapahtuma, eikö totta?
Hän väitti heti vastaan kohottaen päätänsä.
— Eihän eilen mitään tapahtunut.
Oli totta, ettei ollut mitään tapahtunut. Silmät eivät lausu sanoja. Silmät eivät elehdi. Mutta siitä huolimatta silmät puhuvat ja koskettavat toisiaan. Minkätähden hän kielsikään tuon silmien sopusoinnun, hän, joka oli edellisenä iltana uhmannut isäänsä ja pelottavaa Butrosia, hän, joka oli arvelematta särkenyt sydämeni? Aloin udella uudelleen, hieman närkästyneenä:
— Ylhäällä seetristössä, ennen tanssia ja sen jälkeen, Akkarin bei silmäili sinua.
Hän yritti väistää täsmällistä kysymystäni.