— Ei kukaan. Mutta tamma oli varmaan tuotu tänne siinä tarkoituksessa.
Retkeä on suunniteltu jo kauan ennakolta.
— Epäilemättä, myönsin minä, se on ennakolta suunniteltu.
Mutta läsnäolijat eivät käsittäneet, millaisen johtopäätöksen aioin tehdä tuon ennakkoharkinnan nojalla. Šeikki joudutti asian käsittelyä ja vaati tytärtään tuomittavaksi.
— Jamile on syyllinen. Hän on pettänyt sulhasensa.
— Ei, sanoin minä, hän ei ole minua pettänyt Hän oli peruuttanut minulle antamansa lupauksen.
— Kysymättä minun suostumustani? Hän ei voinut kihlautua eikä kihlaustaan purkaa saamatta lupaa minulta.
Hän tehosti isän arvovaltaa. Se seikka, etten esiintynyt itsepintaisemmin, ei johtunut alamaisuudesta, vaan siitä, että tahdoin pysyä vartiossani ja yrittää vieläkin pelastaa Jamilea.
— Tätä rikosta suurempi on muuten toinen, virkkoi taas Rašid-el-Hame. Tyttäreni on pettänyt heimonsa ja uskontonsa. Hän on antautunut viholliselle ja uskottomalle. Kadišan laaksossa ei ole milloinkaan sellainen häpeä kohdannut yhtäkään perhettä. Sydämemme ovat puhtaat kuin ne vedet, jotka virtaavat vuoriemme huipuilta. Minä sanon teille totisesti: Jamile ei ole enää minun tyttäreni.
Hän oli noussut, kädet kiroukseen kohotettuina, ja näytti siinä, pitkään mustaan kullankirjaeltuun abaijeensa puettuna suunnattoman suurelta ja pelottavalta. Sitten hän yhtäkkiä lysähti kasaan kuin ukkoseniskemä seetripuu, ja meidän täytyi häntä tukea. Pappi, ollenkaan säälimättä isän luhistumista, joka oli toistuva vielä tuonnempana, lausui ensimmäisenä sen kohtalokkaan sanan, jonka olin jo vähän aikaa tuntenut leijuvan ilmassa mustan linnun tavoin:
— Hän ansaitsee kuoleman.