— Se ei meitä petä. Se noudattaa täsmälleen samaa tietä kuin tulomatkalla. Me suuntaudumme kohti Siriä.
Sir on suuri arabialainen kylä Libanonissa, erään korkean kalliojyrkänteen juurella. Se on rakennettu niiden könkäiden kynnykselle, joita muodostaa kuohuvana suihkuna syöksyvä vuorivirta. Meidän saapuessamme naiset, jotka olivat ulkona vettä ammentamassa tai lapsia kaitsemassa, pakenivat nopeasti asumusten sisäsuojiin. Asumukset muistuttivat kivikuutioita, ja niissä oli yksi ainoa aukko. Ne ovat köyhempiä kuin meidän puolessamme; niillä seuduilla vallitsee suurempi ero maataomistavan herran ja fellahin välillä. Miespuoliset asujaimet sitävastoin kokoontuivat ikäänkuin olisivat saaneet ennakolta tiedon tulostamme ja katselivat meitä hellittämättä, julkeasti, melkeinpä uhkaavastikin. Levottomat seuralaisemme vaativat pysähtymään, ja me noudatimme heidän vaatimustaan hieman kauempana, syrjäisessä paikassa. He pyysivät meitä selittämään, millaiseksi ajattelimme seikkailun muodostuvan. He olivat lähteneet iloisin mielin, ikäänkuin huviretkelle tai metsästämään, mutta havaitsivat nyt yhtäkkiä retken vaarallisuuden. Kuten useinkin on meikäläisten laita, he siirtyivät kerkeästi innostuksesta pelon valtaan ja kuvailivat pitkin puhein meille sitä varomattomuutta, johon tekisimme itsemme syypäiksi, jos tunkeutuisimme kauemmaksi vihollisen alueelle.
— Te unohdatte sukuani kohdanneen solvauksen, huomautti Butros närkästyneenä.
— Se on yksityisluontoinen solvaus, vastasivat toiset. Se edellyttää ainoastaan yksityistä kostoa.
— Niin, sillä tavalla te taistelitte druuseja vastaan Deir-el-Kamarin ja Zahlen verilöylyjen aikana. Esi-isänne olivat urhoollisemmat.
— Me emme tietäneet, että oli poistuttava maroniittien alueelta, huomauttivat he olematta suinkaan aivan väärässä. Sota on sotaa, ja me emme ole sotakannalla muhamettilaisten kanssa.
— Hyvä, virkkoi Butros halveksivasti. Palatkaa paimentamaan lampaitanne ja vuohianne. Teille ei kannata antaa käteen pyssyä. Minä en teistä huoli; korjautukaa tiehenne!
Hän oli väärässä. Hän rikkoi isänsä määräykset ja oli saattaa vaaraan pienen joukkonsa hengen, vieläpä kenties maroniittikansan rauhan ja tulevaisuuden. Niinmuodoin hän osoitti nuoruuden olevan esteenä toimittaessa johtajana. Hänen tärkeimpiin ominaisuuksiinsa kuuluivat kuitenkin päättäväisyyden ja rohkeuden ohella asioiden selvä oivaltaminen ja pettämätön arvostelukyky. Hän havaitsi erehdyksensä, ja kun kumppanimme, epäröityään, oliko noudatettava jalomielisyyttä vai viisautta, lähtivät paluumatkalle, hän joudutti tammansa laukkaan saavuttaakseen heidät. Myöhemmin sain kuulla hänen voittaneen heidät puolelleen muutamilla ylevämielisillä sanoilla, siinä määrin, että he olivat tarjoutuneet seuraamaan meitä perille asti ja antautumaan kaikkiin meitä uhkaaviin vaaroihin. Mutta hän ei siihen suostunut. Myöhemmin he osoittivat hänelle useissa tapauksissa luottamustaan ja antaumustaan. Sillä tavoin voi mies meidän vuorillamme luoda kiihkomieltä. Butros olisi ollut Libanonissa tärkeällä sijalla, jos olisi sinne jäänyt. Hän oli toisenlainen sissi kuin Josef Karam.
Me jatkoimme takaa-ajoamme, vain uskollinen Elias seuralaisenamme, noudatellen vuoripuroa, joka syöksyy aivan pian, Btermesin kylän tienoilla, Nahrel-Barediin, erääseen Akkarin seudun jokeen. Mieltäni kalvavasta tuskasta huolimatta tunsin hämmästystä huomatessani ne vastakkaiset vaikutelmat, joita tarjosivat louhikkoiset, valtavina kohoavat vuorenseinämät, tammien vakaantumma lehvistö ja helakasti hymyilevät laakeriruusulehdot. Tuskani kuitenkin siitä vain kiihtyi. Jamile oli kulkenut ennen minua tämän kauneuden keskitse, Jamile, jota Omar opasti isäntänä esitellen hänelle maatansa. Omar oli kenties taittanut hänelle laakeriruusun oksia koristaakseen niillä hänen satulaansa ja ilahduttaakseen häntä; olin näet huomannut revittyjä pensaita.
Me painuimme syvään kuiluun, jonka nimenä on Uadi Gehannem. Tämä nimi merkitsee 'Helvetin laaksoa'. Virtaava vesi syöksyy siinä uomaa ahdistavia kallioita vasten muodostaen rajuja tai haikeasti huokailevia putouksia. Mutta rinteitä varjostavat kauniit puut, varsinkin plataanit, ja läheisillä kukkuloilla kasvaa raudustammia ja mäntyjä. Meidät yllätti ilta tässä rotkossa, eräs niitä kauniita elokuun iltoja, jotka laskeutuvat liian nopeasti janoavan maan yli ja sytyttävät sammuessaan taivaan rusohohteluun. Illan hohde heijastui melkein verenvärisenä vuoripuron kapeaan kalvoon.