— Hän on naimisissa Omarin kanssa, huomautti Butros.
Mutta pappi selitti, ettei se avioliitto merkinnyt mitään.
— Kuuletteko, kuuletteko? sanoin minä tuon mahdollisuuden avatessa minulle pelastuksen oven, sallikaa minun puhua hänen kanssaan, puhua yksin hänen kanssaan. Minä rukoilen teitä, sallikaa minun se tehdä!
— Tapahtukoon niin, myönsi vihdoin šeikki, väsyneenä tai keventynein mielin.
Voidakseen edelleen esittää ylevää ja barbaarista osaansa hän oli pakostakin tyhjentänyt viimeisenkin tarmonsa, ja minä kenties vapahdin hänet raskaasta ylpeyden ja epäinhimillisyyden taakasta.
Huone tyhjeni; minä jäin sinne kahden kesken Jamilen kanssa. Hän oli turhaan yrittänyt molemmin käsin torjua tarjoustani kaikkien katseiden suuntautuessa minuun. Hän ei ollut kumminkaan vielä virkkanut sanaakaan siitä lähtien, kun olimme ryöstäneet hänet Tripolin hautausmaalta.
XI
JAMILEN SYDÄN.
Me olimme kahden kesken ensimmäisen kerran kihlauksemme purkautumisen jälkeen, joka oli tapahtunut viereisellä pihamaalla, altaan luona. Tuomitulta ei näyttänyt suinkaan hän — minä olin tuomitun näköinen. Aikaisemmin 'kun olin murheen vallassa, pakenin hänen luoksensa; mutta minne voisin paeta nyt, kun hän oli murheeni aiheena?’ Hänen rakkautensa ja minun tuskani joutuivat vastakkain. Hän ei ollut enää pelastettavissa, ellei hänen muhamettilaista menneisyyttään käynyt häivyttäminen olemattomiin. Hänen täytyi suostua palaamaan arkaan ja alakuloiseen rakkauteemme. Voisiko kuolemanpelko johtaa sellaiseen tulokseen? Nyt, kun aioin häneltä sitä kysyä, tunsin joutuvani epävarmuuden ja kyynelten valtaan. Sitten kuulin minulle sanottavan:
— Khalil, sinä olet aina Khalil.