— En, en voi suostua. Hän luulisi, että olen kuulunut sinulle. Kun kuolen, hän ei voi minua epäillä.
Hän torjui tarjoukseni, jottei epäluulon häivääkään voisi häneen sattua. Olen ajatellut, että tuo palvonta, joka sai hänet tuhoamaan itsensä, sai leimansa uskonnostamme, joka on muuntanut rakkauden tehden aistien hekumasta, joka aikaisemmin varsin usein päätyi kyllästykseen ja julmuuteen, uhrautumisen nojalla täydellistymisen välineen. Olen niin ajatellut, koska jouduin itse sitä kokemaan. Jamile ilmaisi minulle viipymättä samanlaista sisäistä tapahtumaa, mutta paljoa ansiollisempaa ja arvokkaampaa.
— Sitäpaitsi… aloitti hän.
Mutta hän ei lausunut ajatustaan loppuun, ikäänkuin olisi ollut hyödytöntä sitä ilmaista. Minä pyysin pyytämällä, ettei hän salaisi minulta mitään.
— Niin, virkkoi hän, on oikein, että joudun sovittamaan rikokseni.
Sovittamaan rikoksen? Olin johtunut niin pitkälle, etten enää pitänyt häntä syyllisenä. Eikö rakkaus, sellainen kuin hänen, ollut kaikkien sääntöjen ulkopuolella? Mutta hän ei ollut suinkaan menettänyt suuntavaistoansa.
— Epäilemättä, virkkoi hän vastaväitteeseeni. Enkö ole hylännyt kaikkea seuratakseni häntä?
— Sinä rakastit häntä.
Hän jatkoi, pikemmin itsekseen kuin minulle:
— Minä en ole kieltänyt uskoani, kuten pappi minua syyttäessään sanoi. Hyvä Jumala, enhän ole kieltänyt mitään, en uskoani, en heimoani enkä kotoisia vuoriani. Ihminen, joka rakastaa, ei kiellä mitään. Hän rakastaa. Se on jumalallista. Siinä kaikki. Enhän ole rukoilemastakaan lakannut. Olen rukoillut onnessani ja onneni puolesta. Kenties ei olisi pitänyt niin menetellä. Mutta minä olin vain pieni rakastava tyttö. Rakastin häntä niin, että minulle kenties annetaan anteeksi. En voinut hänestä luopua, kun he häntä minulta vaativat. Ei, se ei ollut mahdollista. Olen ollut liian onnellinen, sen tiedän hyvin. Se ei kenties ole sallittua. Koetan sensijaan kuolla moitteettomasti. Olenhan vielä nuori! Mutta hän, miten käykään hänen, kun minä olen poissa? En toivo hänen minua unohtavan. Kenties sentään, jos hänen täytyy kovin kärsiä?