Jo viikon olin miettinyt, että koetan antaa hänelle jotakin luettavaa. En tahtonut jättää käyttämättä sitäkään keinoa, vaikka totta puhuen en kiinnittänyt siihen kovin suurta toivoa, lukeminen kun vaikuttaa hyvin hitaasti. Lisäksi olen pannut merkille, että meidän naisillemme, joilla on verrattoman paljon vilkkaampi mielikuvitus kuin tempperamentti, kirja aina jää epätodellisuudeksi. Herkimmänkin tyttölapsen päähän mahtuu ainoastaan jokin hajallinen, epäoleellinen maailma, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä käytännöllisen elämän kanssa. Varmaan ei yhdenkään puolattaren päähän pälkähtäisi, että kirjasta ammennettuja mielipiteitä voitaisiin sovittaa omaan menettelytapaan. Olen vakuutettu, että jos joku suuri, kuuluisa kirjailija koettaisi saada Anielkaa uskomaan, että esimerkiksi naissielun ja naisen ajatusten puhtaus on tarpeeton, jopa siveelliseltä kannalta moitittava ominaisuus, ja jos tämä kirjailija vielä ihmeen kautta saisi hänet uskomaan tähän, niin Anielka sittenkin päättelisi, että kaikki tuo voi koskea koko maailmaa yhteensä, paitsi häntä.
Korkeintaan voivat kirjat totuttaa Anielkaa jonkinlaiseen tunteen ja ajatusten vapaamielisyyteen. Varsinkaan nyt en toivo mitään sen enempää. Rakastan häntä kaikesta sielustani, tahdon vastarakkautta, koetan kaikin keinoin päästä päämääräni perille, en jätä mitään keinoa käyttämättä — siinä kaikki. Minä, joka en koskaan valehtele, sanon itselleni suoraan: tahdon johtaa Anielkaa uskomaan miehensä minun hyväkseni, mutta en tahdo tärvellä enkä turmella häntä. Älköön kukaan tulkokaan sanomaan minulle, että menettelyni ehdottomasti tuo turmion mukanaan ja että puheeni on sofismia; minussa asuu muutenkin epäilyksen perkele, joka alituisesti ahdistaa minua, sanoen: "Teet teorian itseäsi varten; uskottomuuden tie on turmeluksen tie; olisit valmis tekemään päinvastaisen teorian, jos se olisi sinulle mukavampaa." Onpas siitä huolta! Minä vastaan paholaiselleni: "Voisin epäillä päinvastaisia teorioja yhtä hyvällä syyllä; minä keksin mitä ikinä voidaan keksiä rakkauteni puolustukseksi — sillä se on luonnollinen oikeuteni." Toinen, vielä suurempi oikeuteni on rakkaus. Tunteet voivat olla matalia ja tavallisia tai korkeita ja epätavallisia. Nainen, joka seuraa suuren tunteen ääntä, ei kadota sielunsa jaloutta, vaikka olisikin naimisissa. Tuollaisen suuren, harvinaisen rakkauden juuri haluan herättää Anielkan sydämessä ja sentähden saatan sanoa, etten tahdo häntä tärvellä enkä turmella.
Eiväthän ulkonaiset toimenpiteet itse asiassa johda mihinkään. Vaikken vähimmässäkään määrin epäilisi tekeväni pahoin, vaikken voisi antaa paholaiselleni yhtään ainoaa voitollista vastausta, niin en sittenkään lakkaisi rakastamasta. Minä seuraisin aina sitä voimaa, joka on suurempi, nimittäin menettelisin kuten käskee elävä tuntoni eikä näivettynyt järkeily.
Mutta aikamme erittelevän ja pohjaa myöten eritellyn rodun onnettomuus on, että se, vaikkei uskokaan erittelyn tuloksiin, tottumuksen voimasta yhä ja yhä tutkistelee kaikkea, minkä kanssa se joutuu kosketuksiin. Niin on minunkin laitani. Jonkun aikaa jo olen pohtinut kysymystä: kuinka on mahdollista, että minä, joka todella olen rakkauden läpitunkema, saatan sellaisella valppaudella ottaa selkoa kaikista keinoista, jotka mahdollisesti voivat viedä minua likemmä päämäärääni; kuinka saatan kylmällä järjellä tehdä johtopäätöksiä, aivan kuten joku toinen toimisi minun sijastani.
Vastaan: meidän päiviemme ihminen säilyttää aina vapaana jonkun osan sielustaan, jota hän käyttää muiden sielun-osiensa tarkkaamiseen. Tunteen toimeliaisuus, näennäisessä kylmyydessään niin täynnä laskevaa, punnitsevaa oveluutta, on aivan selvässä suhteessa samaisen tunteen tempperamenttiin. Jota kuumempi se on, sitä voimakkaammin pakoittaa kylmä järki ponnistelemaan. Aivan syyttä kuvittelevat ihmiset rakkautta sokeaksi. Se ei tukahuta järkeä, kuten ei se tukahuta sydämen sykintää tai estä hengitystä kulkemasta — se ainoastaan laskee ne valtansa alle. Nyt tulee järki sen ensimäiseksi neuvonantajaksi ja apulaiseksi valloittamistyössä. Toisin sanoen: siitä tulee keisari Augustuksen Agrippa. Se pitää hereillä kaikki voimat, se johtaa sodankäyntiä, se niittää voitot, se asettaa hallitsijansa triumfivaunuihin ja pystyttää vihdoin — ei Pantheonia, kuten historiallinen Agrippa — vaan Monotheonin, jossa se polvillaan palvelee Caesaria ainoana jumaluutenaan. Siinä pienessä kaikkeudessa, joka kantaa ihmisen nimeä, näyttelee järki suurempaa osaa kuin hetmani joukkojensa keskellä. Sillä järkeen kuvastuu kaikki, sen omia liikkeitä myöten, aivan kuten asianomaisella tavalla asetetut peilit loppumattomiin kuvastavat samaa esinettä.
Kesäkuun 1 p:nä.
Eilen sain vastauksen Gasteinista. Asunto Celina rouvalle ja Anielkalle on jo vuokrattu. Lähetin heille paikalla tämän, tiedon sekä suuren pinkan George Sandin ja Balzacin romaaneja. Tänään on sunnuntai, kilpa-ajojen ensimäinen päivä. Täti on saapunut Ploszowista ja asuu minun luonani. Tietysti hän on käynyt radalla eikä muuta ajattele kuin kilpa-ajoja. Mutta hevosemme, Naughty-boy ja Aurora, jotka pari päivää yhdessä Webbin, Jack Goosen, jockeyn kanssa ovat olleet tallissani, juoksevat vasta seuraavana keskiviikkona, joten tädin osanotto asiain kulkuun tänä ensi päivänä on ollut verraten platoninen. Sensijaan eivät sanat riitä kuvaa maan mikä sekamelska vallitsee täällä kotona. Talli on muuttunut linnoitukseksi. Täti on saanut päähänsä, että toiset jockeyt vapisevat, kun vain kuulevat Naughty-boyn nimen ja että he ovat valmiit käyttämään mitä keinoja hyvänsä vahingoittaakseen sen juoksua ja sitä itseään. Sentähden hän jokaisessa hedelmämyyjässä tai posetiivinsoittajassa näkee valepukuisen vihollisen, joka pahassa tarkoituksessa on hiipinyt pihamaallemme. Ovenvartia ja talonmies ovat saaneet ankarat käskyt, että jokaista tulijaa on pidettävä silmällä, ja tallia vartioidaan vieläkin ankarammin. Harjoittaja Webb pysyy, kuten englantilaisen tulee, kylmäverisenä, mutta Jack Goose raukka, joka on kotoisin Burzanista ja jonka nimi sananmukaisessa puolalaisessa käännöksessä kuuluisi Kuba Gasior, on aivan sekaisin päästään, sillä täti toruu lakkaamatta sekä häntä että niitä kahta muuta renkiä, jotka jo Burzanissa hoitivat hevosia. Hän on viettänyt kaiken aikansa Naughty-boyn ääressä, niin että minä tuskin olen nähnyt häntä, ja vasta juuri ennen lähtöään kertoi hän minulle sen hyvän uutisen, että Celina rouva, joka tällä hetkellä voi erittäin hyvin, on päättänyt lähettää Anielkan tänne neljänneksi kilpa-ajopäiväksi. Nähtävästi Celina rouva on tahtonut tuottaa tädille iloa, varsinkin kun hän erinomaisen hyvin voi olla yhden päivän palvelustyttöjen ja tohtorin hoidossa. Ja Anielka, joka istuu Ploszowissa kuin vanki, tarvitsee todella vaihtelua. Minulle tämä tuottaa suuren ilon. Pelkässä ajatuksessa, että hän tulee kattoni alle, on ihmeellinen viehätys. Tässä talossa syttyi rakkauteni häneen, ja ehkäpä hänenkin sydämensä täällä ensi kerran sykki nopeammin minulle, tanssiaisissa, jotka täti pani toimeen minun kunniakseni. Kaikki täällä tulee johdattamaan hänen mieleensä menneitä aikoja.
Kesäkuun 2 p:nä.
Onneksi ei juhlasalia vielä ole muutettu museoksi. Mieleeni johtui pyytää tänne kilpa-ajojen jälkeen muutamia Anielkan ystäviä päivälliselle. Siten pidätän häntä pari tuntia kauvemmin kattoni alla — ja hänen täytyy ymmärtää, että päivälliset pidetään häntä varten, hänen kunniakseen.
Kesäkuun 3 p:nä.