— Joko me nyt olemme sopineet? kysyi hän.
— Jo! vastasin.
— Ja ainiaaksi!
— Mitä minä voin vastata, rakkaani? Tiedät itse Parhaiten mitä minussa liikkuu…
394
Ikäänkuin sumu himmensi taasen hänen silmiään, mutta hän hillitsi itsensä.
— Kiitos! sanoi hän. — Sinä olet niin hyvä.
— Minä? huudahdin vilpittömän kiihtymyksen vallassa. — Tiedätkö, että jollet eilen olisi tullut kipeäksi, olisin…
Mutta en lopettanut lausettani. Olin äkkiä käsittänyt, ettei minun sopinut voittaa häntä pelon ja uhkausten tietä. Minua hävetti sitä enemmän, kun hän heti pelästyi ja, äkkiä kääntäen minuun katseensa, rupesi kyselemään:
— Mitä sinun piti sanoa?