Maalaaminen kesti tänään hyvin kauvan. Anielka istui jo paljon paremmin. Hänen kasvonsa ovat jo valmiit.
Elokuun 28 p:nä.
Täti matkusti aamujunassa Wienistä. Celina rouva oli mukanamme Angelin luona, ja kun hän näki Anielkan kasvot, jotka vasta olivat saaneet pohjavärin, oli hän huudahtamaisillaan pelästyksestä. Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä maalaustaiteesta ja kaikista kehitysasteista, joita muotokuvan täytyy läpikäydä. Hän arveli siis, että kuva jäisi tällaiseksi rumaksi eikä ensinkään näköiseksi. Minun täytyi rauhoittaa häntä. Angelikin ymmärsi nyt mistä oli kysymys ja nauroi, vakuuttaen hänkin, että se, mikä tässä näkyy, on ainoastaan kotelo, josta tulee kehittymään perhonen.
Lopuksi hän vielä lohdutti:
— Tästä tulee varmaan yksi parhaimpia muotokuviani, sillä en ole moniin aikoihin maalannut näin "con amore".
Kunhan hänen ennustuksensa vain kävisi toteen!
Maalausistunnon jälkeen läksin ostamaan lippuja ooperaan. Palatessa tapasin Anielkan yksinään kotona, ja minut valtasi äkkiä kuin hulluus. Mieleeni johtui, että jos hän haluaisi heittäytyä syliini, niin nyt olisi siihen sopiva hetki, ja tätä ajatellessa tunsin kalpenevani, valtimoni sykkivät voimakkaasti ja hengitykseni salpautui. Huoneessa vallitsi hämärä, sillä uutimet olivat puoleksi alhaalla. Tein yliluonnollisia ponnistuksia pitääkseni kurissa niitä hillitsemättömiä voimia, jotka vetivät häntä minun puoleeni. Lieska tuntui hohtavan hänestä minua vastaan — ja minä luulin samallaisen myrskyn käyvän hänenkin sielussaan. Mikä estäisi minua nyt riuhtaisemasta häntä syliini, suutelemasta hänen silmiään, huuliaan. Jokin ääni alkoi puhua minulle: "Vaikka sitte menehtyisitkin!" Anielka huomasi paikalla epätavallisen mielentilani, pelästys välähti hänen silmissään, mutta samassa hän voitti itsensä ja puhkesi nopeasti puhumaan:
— Sinun täytyy nyt olla ritarinani, kunnes äiti tulee. Ennen minä pelkäsin sinua, mutta nyt minä niin luotan sinuun ja viihdyn seurassasi.
Suutelin hänen käsiään ja lausuin tukahutetulla äänellä:
— Kun sinä tietäisit, kun sinä tietäisit, mitä minussa liikkuu!