Minulla ei koskaan ole ollut niin hirveää yötä kuin viime yö. Olin kauhuissani laskeutuvinani alas loppumattomia portaita syvyyksiin, jotka pimenemistään pimenivät ja joissa tapahtui mitä hirveimpiä, selittämättömiä asioita. Olen päättänyt jättää Berlinin, sillä tämän lyijyisen taivaan alla ihminen tukahtuu. Palaan Roomaan, talooni Babuinoon — ja asetun sinne olemaan. Luultavasti laskuni ei yksin Anielkan, vaan koko maailman kanssa nyt ovat selvitetyt, ja minä voin tyynesti oleilla Roomassa, kunnes aikani on lopussa. Ainakin minulla silloin on rauha! Eilinen käyntini Klaran luona osoitti, että vaikka tahtoisinkin, niin en enään voi seurustella ihmisten kanssa, minulla ei enään ole millä maksaisin edes heidän hyvyytensä. Minut on työnnetty pois elämästä, seison ulkopuolella, ja vaikka sisässäni nykyään onkin kuvaamaton tyhjyys, niin en enään halua palata entiseen elämääni.
Yksinäinen Babuinoni Roomassa hymyilee minua vastaan — tosin kalpeaa, alakuloista hymyä — mutta haluan sinne mieluummin kuin minnekään muualle. Sieltä läksin maailmalle kuin lintu pesästään — sinne palaan nyt siipirikkona — odottamaan loppuani.
Kirjoitan nykyään aamuisin, sillä illoin lähden aina maanalaiselle retkelleni kauhun valtakuntaan. Tänään menen Klaran konserttiin, sanon hänelle hyvästi ja lähden huomenna. Matkalla poikkean Wieniin. Ehkäpä käyn Angelin luona — en varmaan tiedä. Nykyään en koskaan varmuudella tiedä mitä huomenna teen ja tunnen.
Sain tänään Klaralta kirjeen, jossa hän pyytää minua konsertin jälkeen tulemaan luokseen. Konserttiin menen, koska siellä on paljon terveitä ihmisiä, joiden turvissa ei minulle voi tapahtua mitään. En tunne ketään, näen ainoastaan kokonaisuuden. Mutta Klaran luo en mene. Hän on liian hyvä. Ihmiset, jotka kuolevat nälkään, eivät kuulu erääseen aikaan ennen kuolemaansa kärsivän ruokaa. Minun henkinen elimistöni ei enään siedä hyvyyttä eikä lohtua.
Se ei myöskään kärsi muistoja. Asia on mitätön, mutta minä tiedän nyt, että henkisten syiden ohella oli muitakin, jotka tekivät käyntini Klaran luona niin vaikeaksi. Hän käyttää samoja hajuvesiä, joita toin Anielkalle Wienistä Gasteiniin. Ja minä olen monasti ennenkin pannut merkille, ettei mikään niin elävästi tuo mieleen henkilöä kuin hajuvedet, joita hän käyttää.
Syyskuun 22 p:nä.
Olen aivan sairas. Kylmetyin eilen palatessani kotiin. Konserttisalissa oli tavattoman kuuma, ja minä hiestyin. Ulos tullessani en pannut ylleni päällystakkia ja hotelliin saapuessani olin aivan kuin jääpuikko. Joka kerta kun vedän henkeäni, tuntuu siltä, kuin keuhkoni levitessään sattuisivat teräviin, olkapäiden alle kätkettyihin neuloihin. Vuoroin minun on kylmä, vuoroin kuuma. Minua vaivaa sammuttamaton jano. Hetkittäin valtaa minut suuri voimattomuus, ja minä tunnen, etten jaksaisi edes astua alas portaita. Matkasta ei voi olla puhettakaan. En omin voimin jaksaisi nousta vaunuun. Kirjoittaessani kuulen oman hengitykseni, ja se on kolme kertaa nopeampi ja äänekkäämpi kuin tavallista. Olen varma, että jos hermoni olisivat toisessa kunnossa, niin olisin kestänyt eilisen kylmettymisen sairastumatta, mutta minussa ei ole mitään vastustusvoimaa, hermoni ovat nyt niin pilalla. Varmaan minulle tulee keuhkokuume.
Koetan kuitenkin pysyä pystyssä niin kauvan kuin suinkin. Heti aamulla, kun tunsin olevani sairas, kirjoitin kiireen kautta tädille, että voin hyvin ja että parin päivän perästä lähden matkalle. Ja parin päivän perästä, jos olen tajuissani ja jaksan, kirjoitan hänelle samalla tavalla. Olen pyytänyt tätiä lähettämään minulle mahdollisesti saapuvat kirjeet ja sähkösanomat pankkiiri B:lle Berliniin. Koetan pitää huolta siitä, ettei kukaan Ploszowissa saa tietää sairaudestani. Kuinka hyvä olikaan, että eilen sanoin hyvästi Klaralle.
Syyskuun 23 p:nä.
Voin huonommin kuin eilen, mutta en vielä ole asettunut vuoteeseen. Minulla on kuumetta ja minä tiedän, että ajatukseeni silloin tällöin sekaantuu hourenäkyjä. Varsinkin kun suljen silmäni, häviää raja todellisuuden ja sairaiden aivojeni kuvittelujen väliltä kokonaan. Suurimman osan päivää kuitenkin vielä tarkkaan itseäni, mutta pelkään, että tämä kuume pian sekoittaa pääni ja että kadotan kaiken tietoisuuteni.