— Niin, virkkoi hän vihdoin, — mutta se on aika vaarallinen juttu.
— No ei teidän päänne siltä mene.
— Mutta sitä minä juuri pelkään, että herrojen päät keksivät koukut ja minun pääni niistä vastaa.
— Tehkää niinkuin tahdotte, maksakaa vaan kahdeksansataa ruplaa…
— Pahaltahan se tuntuu, enhän minä sitä kiellä.
— Miltäs pahalta se tuntuu, koska pian aiotte hankkia rahat takaisin! Mutta älkää te niin lujasti luottako herrastuomarinvirkaanne. Kaikki eivät vielä tiedä mitä minä, mutta saisivatpa tietää…
— Kantaahan herra enemmän kansliakuluja kuin minä.
— En minä nyt puhu kansliakuluista vaan entisistä ajoista…
— Minä en pelkää. Olen vain tehnyt niinkuin käskettiin.
— No, saattepahan selvittää asianne asianomaisessa paikassa.