— Hyvää iltaa, Rzepowa![7] — alkoi kirjuri.
— Hyvää iltaa, herra kirjuri, vastasi nainen, työtään keskeyttämättä.
— Onko miehenne kotona?
— Työssä metsällä.
— Sepä vahinko. Hänelle olisi tässä vähän asiaa kunnan puolesta.
Yksinkertaisen kansan silmissä tietävät "asiat kunnan puolesta" aina pahaa. Rzepan vaimo lakkasi loukuttamasta, nosti silmänsä ja kysyi levottomasti:
— No, mikä nyt on?
Herra kirjuri astui sisään portista ja seisahtui ihan hänen viereensä.
— Jos annatte minulle suudelman, niin sanon teille.
— No kaikkea tässä vielä! vastasi nainen.