Mutta herra kirjuri oli jo kietaissut kätensä hänen ympärilleen ja painoi häntä vastaansa.
— Herra, minä huudan! kirkasi Rzepowa, koettaen riistäytyä irti.
— Oma herttainen Rzepowani… Marysiani!
— He-erra! Tämä on synti ja häpeä. Herra…
Hän ponnisti kaikki voimansa, mutta herra Zolzikiewicz oli aika väkevä eikä päästänyt irti.
Silloin riensi Musti auttamaan emäntäänsä. Sen niskakarvat nousivat pystyyn ja vimmatusti haukkuen se karkasi herra kirjurin kimppuun, mutta koska herra kirjurin yllä oli vain lyhyt takki, niin Musti tarttui suojattomiin nankini-kankaasta tehtyihin housuihin, repi ja raastoi niitä, pääsi ihoon asti, repi sitäkin ja vihdoin, tuntien saaneensa kitansa täyteen, alkoi vimmatusti ravistella päätään ja tempoa.
— Jeesus Maria! huusi herra kirjuri, joka nyt kokonaan unohti kuuluvansa niihin voimakkaisiin henkiin, jotka eivät tarvitse uskontoa.
Mutta Musti ei päästänyt herra kirjuria rauhaan ennenkuin tämä oli saanut käsiinsä halon, jolla umpimähkää alkoi hosua taaksensa. Halko sattui vihdoin Mustin selkään ja koira pakeni, surkeasti ulisten.
Hetkisen perästä se taas alkoi tappelun.
— Korjaa siitä jo koiraperkeleesi! huusi herra kirjuri, heristellen halkoa ilmassa.