Hetkisen ajan vallitsi täydellinen hiljaisuus. Vihdoin alkoi Gomula:
— Herra kirjuri…
— Mitä?
— Onko se metsäasia tosiaan sillä kannalla?
— On. Kunhan vaan kaikki kuntalaiset allekirjoitatte anomuksen.
— Minä vaan en allekirjoita, tokasi siihen paikalla Rzepa, joka kuten muutkin talonpojat kauhulla ajatteli kaikkea allekirjoittamista.
— Ei sinua kukaan pyydäkään. Tee miten tahdot. Ole vaan kirjoittamatta, mutta älä myöskään odota metsäosuutta.
Rzepa rupesi raappimaan korvallistaan. Mutta kirjuri kääntyi herrastuomarin ja lautamiehen puoleen ja puhui virallisella äänellä:
— Metsäasia on tosi, mutta jokaisen täytyy aidata osansa, jottei syntyisi riitoja.
— Ja sitte se aita kanssa maksaa enemmän kuin koko metsä, ehätti Rzepa sanomaan.