— Miksen minä tahtoisi?
— Szmul! huusi kirjuri.
Szmul tuli ovelle.
— Mitä herra kirjuri tahtoo?
— Ole sinäkin nyt tässä vieraanamiehenä, että tämä kaikki tapahtui vapaasta tahdosta.
— Ehket sinä sentään tahdo? kysyi hän vielä uudestaan Rzepalta.
Mutta Rzepa oli jo kirjoittanut, vieläpä pudottanut paperille aika mustepilkun. Hän otti kirjurilta rahat, kokonaista viisikymmentä ruplaa ja pistettyään ne povelleen, huusi:
— Tuo nyt tänne aarakkiasi!
Szmul toi ja miehet joivat. Sitte Rzepa päästi kyynärpäänsä nojaamaan polvia vastaan ja torkkui siihen.
Pari kertaa hän nyökäytti sinne tänne, keikahti sitte alas penkiltä, sopersi mennessään: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" ja nukkui.