— Niitty on aina niitty, huomautti toinen.
— Keväällä ei siitä pääse edes kulkemaankaan, jatkoi kolmas.
Tämän johdosta hylättiin herra Skorabiewskin niittyä koskeva esitys, hallituksen ehdotus hyväksyttiin ja myötäseuranneen kustannusarvion mukaan ryhdyttiin keskustelemaan siitä, miten korjauskustannukset olisivat jaettavat kuntalaisten kesken. Oikeudentunto oli jo siihen määrään juurtunut Pässinpään lainsäätävän hallinnon katsantokantaan, ettei kenenkään muun kuin herrastuomarin ja lautamies Gomulan päähän pälkähtänyt koettaa päästä vapaaksi yllämainitusta taakasta. Sensijaan ottivat he niskoilleen vastuunalaisen toimen pitää huolta siitä, että asiain käsittely luistaisi hyvin nopeasti.
Huomattava kuitenkin on, että herrastuomarin ja lautamiehen epäitsekäs uhrautuminen, joka kuten hyveet yleensä ei mahtunut jokapäiväisen ihmisen ajatuspiirin sisäpuolelle, herätti kateutta muissa lautamiehissä. Muuan ääni nousi heitä vastustamaan, virkkaen kiivaasti:
— Miksette te sitte maksaisi?
— Mitä me turhaan panisimme rahaa likoon, kun se jo riittää mitä te maksatte, vastasi siihen Gomula.
Tätä todistuskappaletta vastaan ei Pässinpään terveellä järjellä ollut mitään sanomista, eikä toivottavasti olisi ollut kenelläkään muulla. Vastustava ääni vaikeni hetkiseksi ja virkkoi sitte vakuutuksella:
— Onhan se niinkin!
Asia oli siis lopullisesti päätetty ja piti juuri siirryttämän muiden asiain käsittelyyn, kun äkkiä ja odottamatta käräjätupaan karkaa kaksi porsasta, suoraa päätä avoimesta ovesta sisään, ihan vimmoissaan. Ilman pienintäkään järkevää syytä alkavat ne nyt juosta pitkin huonetta, suikahdella ihmisten jalkojen välitse ja röhkiä riivatusti. Tietysti istunto keskeytettiin, lakiasäätävä eduskunta rupesi ajamaan takaa rauhanhäiritsijöitä ja kokonaisen tunnin kuluessa edustajat harvinaisella yksimielisyydellä toistelivat: "siku, siku, siku! Sikan', sikan', sikan'" — tai muita senkaltaisia. Porsaat pakenivat herra Zolzikiewiczin jalkoihin ja tahrivat ne hiekankarvaiset housut, jotka nyt olivat hänen jalassaan, vihriähtäviksi. Eikä niitä vihriöitä tahroja sitte saanut pois, vaikka herra Zolzikiewicz pesi housujaan glyseriinisaippualla ja omalla hammasharjallaan.
Tavanmukaisella innollaan ja kestävyydellään Pässinpään kunnan edustajat kuitenkin nytkin puolustivat asemaansa: kiihkeästä vastarinnasta huolimatta otettiin porsaat kiinni takajaloista ja viskattiin menemään pihalle. Sitte saattoi lainsäätävä eduskunta taas siirtyä päiväjärjestykseen. Seurasi erään Sroda nimisen maalaisen riita-asia edellämainittua herra Flossia vastaan. Kuulustelussa kävi selville, että Srodan härät yöllä olivat käyneet herra Flossin apilaspellossa ja syöneet ylenmäärin. Aamulla ne sitte olivat heittäneet tämän surun ja murheen laakson, muuttaakseen parempaan härkämaailmaan. Epätoivoissaan Sroda nyt esitti surullisen asiansa tuomioistuimelle, rukoillen apua ja oikeutta.