— Sellaistahan se on tässä maailmassa! Mikä myy hevosensa ja juo sen, mikä härkänsä, mikä sikansa ja antaa mennä alas kurkustaan. Sellainenhan se on tapa.
— Vanhan tavan mukaanhan me vaan juotiinkin! sanoi herrastuomari.
Lautamiehetkin kohtelivat Rzepaa nyt rohkeammin.
— Kosk'olet oluesi tällä lailla laittanut, niin juo pois!
— Oletko sinä mikä kapalovauva, ettes tiedä mitä teet?
— Ei sinulta siellä päätä viedä.
— Ja kun menet sotaväkeen, niin voithan pestata taloon rengin, joka tekee työt ja on vaimon kanssa.
Korkea oikeus alkoi jo päästää valloille hyvää tuultansa.
Äkkiä kirjuri taas avasi suunsa ja kaikki muut vaikenivat:
— Ette te näy yhtään tietävän, virkkoi hän, — koska teidän pitää sekaantua asioihin ja koska olla sekaantumatta. Siihen että Rzepa on uhannut vaimoaan ja lastaan, että hän on luvannut polttaa oman mökkinsä, siihen te kyllä saatte sekaantua ja sellaista asiaa ette edes saa heittää leväperäiselle kannalle. Koska Rzepowa on tullut valittamaan, niin ei hän luvatta saa jättää käräjätaloa.