— Schwarzinko lähettämänä?
— Niin, Schwarzin.
— Voiko hän paremmin?
— Hän on yhä vielä sairas… Entä Pelski, onko hän käynyt?
— On, ja juuri hänestä tahdon teille puhua.
— Minä kuuntelen, neiti Malinka.
— Hän on tänään pyytänyt Marien kättä.
— Ja Marie?
— Hän antoi rukkaset. Voi, herra Augustinowicz, hän rakastaa ainoastaan herra Schwarzia ja tahtoo kuulua vain hänelle, tuo rakas, kelpo Marie.
Augustinowicz seisoi hetkisen äänettömänä, sitten hän sanoi verkkaan, vapisevalla äänellä: