— Hän ei tule koskaan kuulumaan herra Schwarzille.
— Mitä te sanoitte?
— Schwarz on jo antanut sanansa, hän menee naimisiin.
Äkkiä avautui viereisen huoneen ovi ja Marie astui sisään. Hänen kasvoillaan kuvastui loukattu ylpeys.
— Malinka! — huudahti hän, — minä pyydän, ei useampia kysymyksiä; herra Augustinowicz on jo tehnyt tehtävänsä. Miksi antaisimme enempää nöyryyttää itseämme ja kuuntelisimme häntä?
Näin sanottuaan tarttui Marie ystävättärensä käteen ja veti hänet miltei väkisin huoneeseensa.
Augustinowicz katsoi heidän jälkeensä, pudisti päätänsä ja sanoi itsekseen:
— Hän on todellakin oikeassa, ymmärrän hänet. Mutta Schwarz on myöskin oikeassa. Kuitenkin rauta on taottava silloin kuin se on kuuma.
Hetkistä myöhemmin ilmestyi hän Pelskin asuntoon ja antoi nuorukaiselle tiedon iskusta. — Todella kova onni vainoo häntä, — sanoi hän lopuksi. Schwarz ei voinut menetellä toisin. Ettekö tekin ole samaa mieltä, herra kreivi?
— Hän on toiminut parhaansa mukaan.