— Kuitenkin ihmettelen, mikä on saattanut teidät, hyvä herra, tulemaan luokseni tuosta kaikesta kertomaan.
— Älkää siitä huolehtiko. Ainoastaan yksi kysymys vielä. Luuletteko, että neiti Marie menetteli jalosti, torjuessaan teidän tarjouksenne?
— Sallikaa minun olla siihen vastaamatta.
— Jos niin tahdotte. Mutta olkaa huoleti, minulle on neiti Marie täysin välinpitämätön. Tiedän vaan, että nyt, kun Schwarz on vetäytynyt syrjään, on nuoren tytön tulevaisuus muodostuva hyvin synkäksi. Ja kun te olette hänen serkkunsa, niin… minä valitan…
— Mitä te valitatte?
— Sitä, että te ette ole malttanut siirtää huomiseen kosimistanne.
Pelski käveli pitkin askelin edestakaisin huoneessa ja mumisi itsekseen käsittämättömiä sanoja.
— Viimeinen pyyntö, hyvä herra, — virkkoi Augustinowicz; — toivon, ett'ette mainitse kenellekään käynnistäni luonanne, varsinkaan Witzbergeille.
— Älkää olko huolissanne.
— Sitä ainoastaan pyydän teiltä, en mitään muuta. Ja nyt, jääkää hyvästi!