Mutta Vinitius iloitsi, sillä hän arveli, että tämä mies, kerran päästyään vauhtiin, ajaa ajamistaan kuni jahtikoira eikä väsy, ennenkuin on piilopaikan löytänyt.
"Hyvä," virkkoi hän. "Tarvitsetko joitakin tietoja?"
"Tarvitsen aseita."
"Kummoisia?" kysyi Vinitius ihmeissään.
Kreikkalainen avasi toisen kätensä ja rupesi liikuttamaan toista, ikäänkuin laskeakseen rahaa.
"Ajat ovat sellaiset, herra!" huudahti hän huoaten.
"Sinä rupeat siis aasiksi," lausui Petronius, "joka valloittaa linnoituksen kultasäkkien avulla."
"Olen vain köyhä filosofi, herra," vastasi Chilon nöyrästi. "Kulta on teidän hallussanne."
Vinitius heitti hänelle kukkaron, ja kreikkalainen koppasi sen kiinni ilmasta, vaikka hänen oikeasta kädestään todella puuttui kaksi sormea.
Sitten hän nosti päätään ja virkkoi: