"Voinko minä aavistaa!" huudahti Chilon.
Hän kumarsi jäähyväisten merkiksi ja lausui:
"Suokoon teille Fortuna runsaat lahjansa, jalot herrat!"
"Käske antaa itsellesi viitta!" huusi Petronius hänen jälkeensä.
"Ulysses kiittää sinua Thersiteen puolesta," vastasi kreikkalainen.
Hän kumarsi vielä kerran ja läksi.
"Mitä arvelet tästä jalosukuisesta tietäjästä?" kysyi Petronius
Vinitiukselta.
"Arvelen, että hän löytää Lygian!" huudahti Vinitius iloisesti. "Tahdon sentään lisätä, että jos olisi olemassa roistojen valtakunta, niin tämä mies kelpaisi sen valtakunnan kuninkaaksi."
"Epäilemättä. Minun täytyy vielä likemmin tutustua tähän stoikkoon, mutta sitä ennen pitää täällä atriumissa savuttaa hänen jälkensä."
Chilon Chilonides kääriytyi uuteen viittaansa, piteli sen poimujen alla kädessään Vinitiuksen antamaa kukkaroa ja iloitsi yhtä paljon sen painosta kuin sen helinästä. Hiljalleen asteli hän eteenpäin, tutkiskeli tuontuostakin, katselisiko joku Petroniuksen talosta hänen peräänsä, sivuutti Liviuksen portin ja kääntyi Virbiuksen mäen kulmassa Suburraan päin.