"Lähdenpä tästä Sporuksen luo," puheli hän itsekseen, "ja valan Fortunalle hiukan viiniä. Vihdoinkin olen löytänyt sen, mitä kauan olen etsinyt. Hän on nuori, tulinen, antelias kuin Kypron vaskikaivokset ja valmis lygiläisen lintunsa takia uhraamaan puolet omaisuudestaan. Kas sellaista minä jo kauan olen hakenut. Täytyy sentään olla varuillaan, sillä nuo hänen kulmakarvojensa rypistykset eivät tiedä hyvää. Voi! sudenpenikat ne tähän aikaan hallitsevat maailmaa!… En minä sitä Petroniusta pelkäisi. Oi jumalat, välittäjätoimi tuottaa näihin aikoihin paljon enemmän kuin hyve. Hahhah! Vai piirsi hän hiekkaan kalan! Ottaisinpa tukahtuakseni pukinjuusto-palaseen, jos saisin tietää, mitä se merkitsee. Mutta minä hankin siitä vielä tiedon! Koska kalat elävät veden alla ja niitä on vaikeampi löytää veden alta kuin maan päältä, täytyy minun tästä kalasta saada erityiset maksot. Jos vielä saisin toisen tällaisen kukkaron, voisin heittää kerjäläispussit metsään ja ostaa orjan… Tai mitä sanoisitkaan, Chilon, jos neuvoisin sinua orjan asemesta ostamaan orjattaren?… Tunnen sinut! Tiedän että suostut!… Jos hän vielä olisi kaunis kuten esimerkiksi Eunike, niin hän nuorentaisi sinut ja toimittaisi sinulle hauskan ja varman toimeentulon. Möin Eunike-raukalle kaksi langanpätkää omasta vanhasta viitastani… Hän on tyhmä, mutta jos Petronius lahjoittaisi hänet minulle, niin kyllä ottaisin vastaan!… Niin, niin, Chilon Chilonin poika… Sinä olet kadottanut sekä isäsi että äitisi… Olet orpo, osta siis huviksesi edes orjatar. Hänen täytyy tietysti asua jossakin—Vinitius saa vuokrata hänelle asunnon, jossa sinäkin saat suojaa; hänen täytyy käydä vaatteissa—Vinitius saa maksaa hänen vaatteensa; hänen täytyy syödä—Vinitius saa elättää hänet. Oi, kuinka elämä on raskasta! Niitäkin aikoja, jolloin yhdellä oboluksella saattoi ostaa niin paljon papuja ja silavaa kuin ikinä sylissään jaksoi kantaa, tai niin pitkän palasen pukinverimakkaraa kuin kaksitoistavuotisen pojan käsivarsi!"
"…Mutta tuossahan Sporus, senkin roisto, jo onkin! Viinikellarissa on aina helpompi kuulla uutisia."
Näin puhellen astui hän viinikellariin ja käski tuoda itselleen ruukullisen »tummaa». Nähdessään isännän epäilevät silmäykset otti hän kukkarosta kultarahan, laski sen pöydälle ja virkkoi:
"Kuule, Sporus, olen tänään tehnyt työtä Senecan kanssa aamun koitosta aina puolipäivään asti, ja tämän antoi ystäväni minulle lähtiessäni."
Sporuksen pyöreät silmät kävivät rahan nähdessään vieläkin pyöreämmiksi, ja pian oli tilattu viini Chilonin edessä. Chilon kastoi sormensa viiniin, piirsi pöydälle kalan kuvan ja virkkoi:
"Tiedätkö mitä tämä merkitsee?"
"Eikö se ole kala? Kala merkitsee tietysti kalaa!"
"Olet tyhmä, vaikka sekoitatkin viiniisi niin paljon vettä, että sieltä voisi löytää kaloja. Se on vertauskuva, joka filosofien kielessä merkitsee: Onnettaren hymy. Jos olisit arvannut oikein, olisit ehkä sinäkin löytänyt onnesi. Kunnioita filosofiaa, sen sanon sinulle, sillä muutoin muutan minä toiseen viinikellariin. Persoonallinen ystäväni Petronius on jo aikoja sitten kehoittanut minua tekemään sen."
NELJÄSTOISTA LUKU.
Seuraavina päivinä ei Chilonia nähty missään. Vinitius taas, joka saatuaan Actelta tietää, että Lygia häntä rakastaa, yhä kiihkeämmin oli ruvennut häntä ikävöimään, ryhtyi nyt omin neuvoin häntä etsimään. Caesarin apua ei hän tahtonut eikä olisi voinutkaan käyttää, koska pienen Augustan sairaus oli upottanut Caesarin huoliin korvia myöten.