"Jos hän on jumalaapelkääväinen mies ja valmis uhrautumaan veljien edestä, niin tee minut tutuksi hänen kanssaan," lausui Chilon.
"Hän on kristitty, herra," vastasi Quartus, "sillä Demaan työmiehet ovat suurimmaksi osaksi kristittyjä. Siellä on väkeä sekä yötyössä että päivätyössä. Tämä on yötyössä. Jos nyt lähtisimme sinne, tapaisimme heidät illallisella ja saattaisimme vapaasti jutella heidän kanssaan. Demas asuu lähellä Emporiumia."
Chilon suostui ehdotukseen sangen mielellään. Emporium oli Aventinuksen juurella eikä siis kaukana suuresta sirkuksesta. Ei tarvinnut kiivetä vuorelle, vaan saattoi kulkea oikotietä jokea pitkin, Porticus Aemilian kautta.
"Olen vanha," lausui Chilon heidän astuessaan pilarikäytävän läpi, "ja ajoittain käy muistini hämäräksi. Niin, Kristuksemmehan petti yksi hänen omista opetuslapsistaan, mutta petturin nimeä en tällä hetkellä satu muistamaan…"
"Se oli Judas, herra, joka sitten hirtti itsensä," vastasi Quartus, itsekseen kummastellen, että joku saattoi tuon nimen unohtaa.
"Niin, niin, Judas! Kiitos vain," vastasi Chilon.
Jonkun aikaa he kulkivat ääneti. Kun he tulivat Emporiumille, tapasivat he sen suljettuna. Silloin he menivät sen ohitse, kiersivät jyvämakasiinit, joista kansalle jaettiin viljaa, kääntyivät vasemmalle taloja kohti, joita jatkui Via Ostiensista pitkin Testaciuksen kummulle ja Forum Pistoriumille asti. Siellä he seisahtuivat puisen rakennuksen eteen, josta kuului myllynkivien kierinää. Quartus meni sisään, mutta Chilon, joka ei tahtonut näyttäytyä suuressa kansanjoukossa ja joka aina pelkäsi kohtaavansa parantaja Glaucuksen, jäi ulkopuolelle.
"Olenpa utelias näkemään Herkuleen, joka palvelee myllärillä," puheli hän itsekseen ja loi katseensa kirkasta kuuta kohti. "Jos se on viisas konna, niin hän kyllä tulee hiukan kalliiksi, mutta jos se on tyhmä kristitty ja kelpo mies, niin hän tekee ilmaiseksi kaikki, mitä tahdon."
Enempää ei hän ehtinyt ajatella, sillä Quartus palasi samassa. Hänen mukanaan oli toinen mies, puettuna tunikaan, jota sanottiin exomikseksi ja joka oli niin leikattu, että oikea käsivarsi ja rinnan oikea puoli jäivät paljaaksi. Työmiehet käyttivät tavallisesti tätä pukua, koska siinä oli hyvin vapaa liikkua. Nähdessään uuden tulijan hymähti Chilon tyytyväisesti, sillä hän ei iässään ollut nähnyt sellaista rintaa ja sellaisia käsivarsia.
"Kas tässä, herra," huudahti Quartus, "veli, jota halusit tavata."