"En ole kahteen päivään ollut kotona enkä siten ole saanut hänen kirjettään. Ostrianumia taas en tiedä siksi, että vasta hiljan olen muuttanut tänne Korintosta, missä olin kristillisen seurakunnan johtajana… Mutta tee nyt se, että kun Kristus on sinua vahvistanut, poikani, niin menet yöllä Ostrianumiin. Siellä tapaat veljien joukossa Glaucuksenkin ja surmaat hänet sitten paluumatkalla kaupunkiin. Tämän teon takia saat kaikki syntisi anteeksi. Ja nyt ei muuta kuin rauha olkoon kanssasi…"
"Isä…"
"Mitä sanot, oi Karitsan palvelija?"
Työmiehen kasvoilla kuvastui epäilys. Siitä ei ollut kauaa kun hän oli tappanut ihmisen, ehkäpä kaksikin, ja Kristuksen oppi kieltää tappamasta. Hän ei ollut tappanut heitä puolustaakseen itseänsä, mutta se ei sittenkään ollut luvallista! Ei hän myöskään ollut tehnyt sitä voitonhimosta, Jumala varjelkoon!… Piispa itse oli antanut väkeä hänen avukseen, mutta hän oli kieltänyt tappamasta, ja Urbanus oli sittenkin sen tehnyt, kun Jumala häntä oli rangaissut sellaisella voiman taakalla… Nyt hän saa raskaasti katua tekoaan… Toiset laulavat myllyssä, hän, onneton, vain miettii syntejään ja rikoksiaan Karitsaa vastaan… Miten paljon hän jo on rukoillut Ja itkenyt! Miten hartaasti pyytänyt anteeksi Karitsalta! Ja kuitenkin hän tuntee, ettei vielä ole katunut laisinkaan tarpeeksi… Ja nyt hän taasen on luvannut tappaa petturin… Mutta hyvä on! Vain mieskohtaiset vääryydet saa antaa anteeksi. Hän tappaa hänet siis, vaikkapa kaikkien Ostrianumiin kokoontuneitten veljien ja sisarten nähden. Mutta ensin täytyy vanhimpien veljien, piispan tai apostolin tuomita hänet. Tappaminen on pieni asia ja petturin tappaminen saattaa olla hauskaakin—onhan se samaa kuin suden tai karhun tappaminen, mutta entä jos Glaucus kuolisi syyttömänä? Kuinka hän saattaa laskea omalletunnolleen uuden murhan, uuden synnin ja rikoksen Karitsaa vastaan?
"Tuomitsemiseen ei ole aikaa, poikani," virkkoi Chilon, "sillä petturi rientää Ostrianumista suoraa päätä Caesarin luo Antiumiin tai kätkeytyy erään patrisin taloon, jossa hän palvelee. Mutta tässä annan sinulle merkin. Kun nyt olet surmannut Glaucuksen, niin näytä se piispalle tai suurelle apostolille, ja he siunaavat sinun työtäsi."
Näin sanottuaan kaivoi hän esiin pienen rahan ja rupesi hakemaan vyöstään veistä. Löydettyään veitsen, piirsi hän sen kärjellä ristinmerkin rahaan ja antoi sen työmiehelle.
"Tuossa on nyt Glaucuksen tuomio ja sinulle tunnusmerkki. Kun olet saanut asiat kuntoon, menet vain näyttämään rahan piispalle, niin hän kyllä antaa anteeksi tämän murhan, johon sinä niin vastenmielisesti suostuit."
Vaistomaisesti ojensi työmies kätensä ottamaan rahaa, mutta viime murha oli vielä liian tuoreena hänen muistossaan, ja hänet valtasi kauhun tunne.
"Isä," virkkoi hän rukoilevalla äänellä, "vastaako sinun omatuntosi tästä teosta ja oletko todella itse nähnyt hänen pettävän veljiä?"
Chilon ymmärsi, että nyt täytyy vetää esiin todistuksia ja lausua nimiä, sillä muuten jättiläisen sydämeen voi hiipiä epäilys.