"Seuraamme heitä heidän asunnolleen ja ryöstämme hänet paikalla. Otatko tehdäksesi sen, Croton?"
"Otan kyllä," vastasi miekkailija, "ja rupean vaikka orjaksesi, jollen katkaise selkärankaa puhvelihärältä, joka häntä vartioi."
Mutta Chilon rupesi kaikkien jumalien nimessä pyytämään ja rukoilemaan, että he luopuisivat tuumastaan. Crotonhan oli otettu matkaan vain puolustajaksi siltä varalta, että heidät tunnettaisiin ja että karattaisiin heidän kimppuunsa. Eihän tarkoitus ollut, että Croton ryöstäisi neidon. Ruveta taas ryöstämään häntä kahteen mieheen olisi ollut sama kuin syöstä suoraan surman suuhun. Sitäpaitsi hän siinä olisi voinut päästä karkuun heidän käsistään ja etsiä toisen piilopaikan kaupungissa tai jättää Rooman kokonaan. Mitä silloin olisi voitettu? Eikö ollut parempi valita varma tie kuin syöstä surman suuhun ja saattaa koko puuha vaaran alaiseksi?
Vinitius oli vaivoin saanut hillityksi mielensä, sillä hän olisi tahtonut heti hautausmaalla siepata Lygian syliinsä. Hän huomasi kuitenkin, että kreikkalainen oli oikeassa, ja olisi ehkä seurannut hänen neuvoaan, jollei Croton, jonka mieli teki palkkaa, olisi pannut vastaan.
"Tuki jo, herra, tuon vanhan pukin suu!" huudahti hän, "tai salli minun päästää nyrkkini hänen päälaelleen. Kerran vei Lucius Saturnius minut kilpailuihin Buxentumiin, ja siellä majatalossa hyökkäsi seitsemän juopunutta miekkailijaa kimppuuni, mutta ei yksikään heistä päässyt käsistäni ehein luin. En kehoita riistämään tyttöä keskeltä ihmisten joukkoa, sillä he voisivat heittää kiviä kintuillemme, mutta kotoa lupaan ryöstää hänet koska tahansa ja kantaa minne vain tahdot."
Nämä sanat olivat Vinitiuksen mieleen, ja hän virkkoi:
"Juuri niin, kautta Herkuleen! Huomenna ehkä sattumalta emme tapaisi häntä kotona, ja jos kerran olisimme pelästyttäneet heitä, toimittaisivat he hänet viipymättä toiseen paikkaan."
"Mutta se lygiläinen voi olla hirvittävän väkevä," vaikeroi Chilon.
"Ei sinua käsketäkään käymään käsiksi häneen," vastasi Croton.
Heidän täytyi vielä odottaa kauan aikaa, ja kukot kiekuivat jo aamulaulujaan, ennenkuin Ursus ja Lygia astuivat ulos portista. Heidän seurassaan oli muutamia muita henkilöitä, joiden joukosta Chilon oli tuntevinaan suuren apostolinkin. Hänen rinnallaan astui toinen vanhus, joka oli lyhyempi varreltaan, kaksi vanhanpuoleista naista ja poika, joka kantoi lyhtyä. Tämän ryhmän perässä kulki joukko, jossa saattoi olla parisataa henkeä, ja siihen liittyivät Vinitius, Chilon ja Croton.