"Missä Linus?" kysyi Vinitius.
Hän ei kuitenkaan jaksanut jatkaa eikä myöskään hän kuullut miesten vastausta, sillä hän pyörtyi. Mielenliikutus ja voimainponnistus oli ollut liian suuri. Kun hän heräsi, oli hän Codetanus-kentällä ja hänen ympärillään oli miehiä ja naisia.
"Missä Linus?" kysyi hän taasen ensi työkseen.
Vähään aikaan ei kukaan vastannut, mutta sitten ääni, joka tuntui
Vinitiuksesta tutulta, äkkiä virkkoi:
"Ulkopuolella kaupunkia, Nomentanan portin takana. Hän läksi Ostrianumiin … kaksi päivää sitten… Rauha olkoon sinulle, oi Persian kuningas!"
Vinitius kohosi istualleen ja näki suureksi hämmästyksekseen edessään
Chilonin.
Kreikkalainen puhui:
"Talosi, herra, on tuhkana, sillä koko Carinae joutui liekkien uhriksi, mutta sinä pysyt aina rikkaana kuin Midas. Voi tätä onnettomuutta! Kristityt, oi Serapiksen poika, ennustivatkin aikoja sitten, että tuli hävittäisi Rooman… Linus ja Jupiterin tytär ovat Ostrianumissa!… Voi, mikä onnettomuus tätä kaupunkia on kohdannut!…"
Vinitius kävi hyvin heikoksi.
"Oletko nähnyt heidät?" kysyi hän.