Vinitius alkoi ensinnä puhua:
"Missä sinä olit, kun tulipalo syttyi?"
"Olin juuri menossa ystäväni Eurytiuksen luo, joka piti kauppaa Suuren Sirkuksen luona, ja mietiskelin juuri Kristuksen oppia, kun ruvettiin huutamaan: 'Tuli on irti!' Ensinnä kerääntyivät ihmiset sirkusrakennuksen ympärille, joko pelastaakseen sitä tai uteliaisuudesta, mutta kun liekit ottivat haltuunsa koko rakennuksen ja kun siellä täällä muuallakin kaupungilla rupesi näkymään tulipalon oireita, ei ollut muuta neuvoa kuin ruveta ajattelemaan omaa pelastusta."
"Näitkö ihmisten kiertelevän sytyttelemässä taloja?"
"Kyllä minun täytyi kaikenkaltaisia nähdä, oi Aeneaksen jälkeläinen! Näin ihmisten miekka kädessä raivautuvan tungoksen läpi, näin heidän surmaavan toisiaan. Ihmisten sisälmyksiä oli kadulla, joukon jaloissa. Oi, herra, olisi luullut barbarien valloittaneen kaupungin ja panneen toimeen teloituksen. Ihmiset vaikeroivat maailmanlopun tulleen. Toiset menivät niin pyörälle päästään, etteivät koettaneetkaan päästä pakoon, vaan pysyivät tylsistyneinä paikoillaan, kunnes tuli heidät saavutti. Toiset tulivat hulluiksi, toiset kirkuivat epätoivoissaan. Oli sentään sellaisiakin, jotka kirkuivat ilosta, sillä katso, herra, maailmassa on paljon pahoja ihmisiä. Eivät he ymmärrä antaa arvoa teidän lempeälle hallituksellenne ja oikeudenmukaisille laeillenne, jotka sallivat teidän ottaa toiselta hänen omaisuutensa ja pistää sen omaan pussiinne. Ihmiset eivät osaa alistua jumalien tahdon alle!"
Vinitius oli vaipunut omiin ajatuksiinsa eikä huomannut Chilonin äänessä väräjävää ivaa. Hänen pintaansa karmi kun hän ajatteli, että Lygian mahdollisesti oli täytynyt olla tuossa hirveässä sekamelskassa, kadulla, jolle oli viskattu ihmisten sisälmyksiä joukon tallattavaksi. Hän oli vähintään kymmenen kertaa käskenyt Chilonin kertoa kaikki mitä hän tiesi, mutta nyt hän kuitenkin vielä kerran kääntyi hänen puoleensa:
"Näitkö sinä omin silmin heidät Ostrianumissa?"
"Näin, oi Venuksen poika! Näin neidon, näin hyväsydämisen lygiläisen, pyhän Linuksen ja apostoli Pietarin."
"Ennen tulipaloako?"
"Ennen tulipaloa, oi Mitra!"