"Suokoon Jumala minun kuolla sinun kanssasi, oi Aulus!"
Sitten hän lankesi polvilleen ja rupesi rukoilemaan koko sillä voimalla, millä ihminen rukoilee, kun hän pelkää kadottavansa rakkaan olennon…
Aulus läksi atriumiin, missä centurio häntä odotti. Se oli vanha Cajus
Hasta, hänen alipäällikkönsä ja toverinsa Britannian sodista.
"Terve, päällikkö," huudahti hän. "Tuon sinulle käskyn ja tervehdyksen
Caesarilta. Tuossa taulut merkiksi siitä, että tulen hänen nimessään."
"Olen kiitollinen Caesarin tervehdyksestä ja hänen käskynsä täytän," vastasi Aulus. "Terve, Hasta, ja sano minkä käskyn tuot."
"Aulus Plautius," alkoi Hasta, "Caesar on saanut tietää, että talossasi on lygien kuninkaan tytär, jonka heidän kuninkaansa vielä jumalallisen Klaudiuksen eläessä antoi roomalaisten käsiin vakuudeksi siitä, etteivät lygiläiset milloinkaan häiritsisi valtakunnan rajoja. Jumalallinen Nero kiittää sinua, päällikkö, siitä, että kaikkina näinä vuosina olet antanut tytön nauttia vierasvaraisuutta kodissasi. Nyt ei Nero kuitenkaan enää tahdo rasittaa taloasi, vaan on neitsyen panttivankina oltava Caesarin ja senaatin suojeluksen alaisena. Sentähden käskee Caesar sinun antaa hänet minun käsiini."
Sotilaana ja karaistuna miehenä ei Aulus tämän puheen aikana alentunut puhkeamaan mihinkään säälin tai surun ilmauksiin. Ainoastaan otsalla näkyi äkillisen suuttumuksen ja surun merkki. Hänen kulmakarvojensa tuolla lailla rypistyessä vapisivat muinoin britannilaiset legionat—ja tänäkin hetkenä kuvastui Hastan kasvoilla kauhu. Mutta tämän käskyn edessä seisoi Aulus Plautius turvattomana. Jonkun aikaa hän katseli tauluja, jotka olivat lähetetyt vakuudeksi, nosti sitten silmänsä vanhaan sadanpäämieheen ja virkkoi tyynesti:
"Odota, Hasta, atriumissa, kunnes panttivanki sinulle luovutetaan."
Ja näin sanottuaan läksi hän talon toiseen päähän, siihen saliin, jota sanottiin oecukseksi ja jossa Pomponia Graecina, Lygia ja pikku Aulus pelolla ja vavistuksella häntä odottivat.
"Ketään ei odota kuolema eikä karkoitus kaukaisiin maan ääriin," ilmoitti hän, "mutta kuitenkin on Caesarin lähetti onnettoman sanoman tuoja. Asia koskee sinua, Lygia."