"Enempää kuin se on sinun syysi, että sinun hartioillasi pään asemesta on rakko," vastasi Chilon.
"Ehkä sinä vielä rupeat miekkailijaksi! Olisi varsin soma nähdä sinun heiluttavan verkkoa arenalla."
"Jos minä sinut koppaisin siihen verkkoon, olisin kopannut haisevan hölmön."
"Entä kuinka kristittyjen käy?" kysyi Festus Ligurialainen. "Etkö tahtoisi ruveta koiraksi ja purra heitä?"
"Ainakaan en tahtoisi ruveta sinun veljeksesi."
"Sinä maeotilainen ruttopaise!"
"Sinä ligurialainen muuli!"
"Nähtävästi sinun paikkojasi syhyy, mutta en neuvo sinua pyytämään, että minä niitä syhyttäisin."
"Syhytä sinä vain omia paiseitasi. Jos raapit pois ne, hävität parhaan mikä sinussa on."
Tällä tavalla he häntä härnäsivät, ja hän puolustautui purevasti, herättäen hovilaisissa yleistä naurua. Caesar taputti käsiään, huusi "Macte!" ja kiihoitti jatkamaan sanasotaa. Hetkisen perästä likeni Petronius, tönäisi elfenluisella kepillään kreikkalaista olkapäähän ja lausui kylmästi: