Chilon vastasi:
"En voi, herra."
Tigellinus raivostui, mutta koetti hillitä mieltään.
"Näitkö," virkkoi hän, "kuinka kristityt kuolevat? Tahdotko kuolla samalla tavalla?"
Vanhus nosti kalpeat kasvonsa: jonkun aikaa hänen huulensa vavahtelivat, sitten hän virkkoi:
"Minäkin uskon Kristukseen."
Tigellinus katseli häneen kummissaan:
"Koira, olet totisesti tullut hulluksi!"
Äkkiä puhkaisi hänen rintaansa kerääntynyt vimma kuorensa. Hän syöksyi Chilonin kimppuun, tarttui molemmin käsin hänen partaansa, viskasi hänet maahan, potki häntä ja huusi, suu vaahdossa:
"Sinä peruutat sanasi. Peruutat kun peruutatkin!…"