Nyt tulivat paikalle samat orjat, jotka olivat palvelleet Petroniusta, ja hänen kehoituksestaan riisui Marcus tunikansa ja astui haaleaan kylpyyn.
"En edes kysykään, saatko osaksesi vastarakkautta," puheli Petronius, katsellen Vinitiuksen nuorta ruumista, joka oli kuin marmorista veistetty. "Jos Lysippus olisi sinut nähnyt, niin sinä nyt koristaisit Palatinuksen porttia nuorteana Herkuleen kuvapatsaana."
Nuori mies hymähti mielissään ja sukelsi kylpyyn sellaisella vauhdilla, että lämmin vesi läiskähti mosaikkikuvan päälle, joka esitti Heraa rukoilemassa unen jumalaa nukuttamaan Zeusta. Petronius katseli sisarenpoikaansa taiteilijan tyytyväisellä silmällä.
Tuskin oli Marcus noussut kylvystä ja joutunut »epilatorien», karvannyppijä-orjien, käsiin, kun »lector» eli esilukija astui sisään, pronssikotelo riippumassa vatsan päällä, kotelossa papyruskääröjä.
"Tahdotko kuulla?"
"Mielelläni, jos se on sinun teoksesi," vastasi Vinitius, "muuten mieluummin juttelisin. Tähän aikaan on runoilijoita sellainen määrä, että he ahdistavat meitä joka kadunkulmassa."
"Niin kyllä. Et voi liikkua ainoankaan julkisen rakennuksen, kylpylaitoksen, kirjaston tai kirjakaupan likeisyydessä, näkemättä sen edustalla runoilijaa tekemässä apinantemppujaan. Kun Agrippa palasi kotiin itämailta, luuli hän heitä paholaisen riivaamiksi. Ajat ovat todella sellaiset, että voi tulla siihen johtopäätökseen. Caesar kirjoittaa runoja, ja kaikki muut seuraavat hänen jälkiään. Varokoon jokainen ainoastaan, ettei kirjoita parempia runoja kuin Caesar! ja siinä suhteessa hiukan pelkään Lucanuksen puolesta… Minä puolestani kirjoitan suorasanaista ja sitä en tarjoa nautittavaksi itselleni enempää kuin muillekaan. Esilukijan tarkoitus oli tässä esittää Fabritius Vejento-raukan teoksia."
"Minkätähden »raukan?»"
"Siksi että häntä käskettiin viipymään Odyssassa eikä palaamaan kotoisille karsinoille ennenkuin saa uuden käskyn. Mutta tämä »Odysseia» käy hänelle epämiellyttävämmäksi kuin Odysseulle, sillä hänen vaimonsa ei ole mikään Penelope: Tyhmyyksiä! Mutta kaikki katsovat täällä asioita pintapuolisesti. Kirja muuten on sekä huono että ikävä, ja ihmiset ovat ruvenneet lukemaan sitä vasta senjälkeen, kun tekijä karkoitettiin maanpakolaisuuteen. Nyt huudetaan joka taholta: »scandala, scandala!» ja mahdollisesti Vejento muutamissa kohdin on liioitellut, mutta minä, joka tunnen kaupunkimme ja tunnen miehemme ja naisemme, vakuutan sinulle, että todellisuudessa kaikki on räikeämpää kuin kirjassa. Jokainen hakee sieltä—pelolla itseään, mielihyvällä tuttaviaan. Avirnuksen kirjakaupassa istuu paraikaa sata henkeä kirjoittamassa jäljennöstä tästä kirjasta sanelun mukaan—ja sen menestys on taattu."
"Esiinnytkö sinä siinä?"