Tuo vanha filosofi rakasti tytärtänsä niinkuin omaa sieluansa, sitä enempi vielä siitä syystä, että hän pelkäsi menettävänsä hänet. Antea väitti nimittäin, että hänelle toisinaan näyttäytyi unessa vihollinen olento kummallisessa valonliekissä, mutta hän ei voinut sanoa, ennustiko se hänelle elämää vaiko kuolemaa.
Tähän asti oli ainoastaan rakkaus häntä ympäröinyt.
Ne egyptiläiset, jotka kävivät Timonin huoneessa, nimittivät häntä lotuskukaksi, varmaankin sentähden, että sille kukalle Niilin rannoilla osotettiin jumalallista kunnioitusta, sekä varmaan myöskin sentähden, että se, joka kerran oli Anteaa katsellut, hänen tähtensä unhotti koko muun maailman.
Hän oli yhtä kaunis kuin viisaskin. Egyptin aurinko ei ollut hänen ihoansa ruskottanut. Aamuruskon kultaiset säteet näyttivät kokoontuneen häneen, kuten läpinäkyvään helmisimpukkaan. Silmillänsä oli Niilin azuuriväri [taivaansini. Suom.], ja silmäys niistä näytti tulevan samasta salaperäisestä lähteestä, josta tuon salaperäisen joen vesikin virtasi.
Kun Cinna tuli kotiin sen jälkeen kun hän ensi kerran oli nähnyt Antean ja kuullut hänen puhuvan, tunsi hän halua pystyttää tälle alttari asuntonsa atriumiin [katettu pylväskäytävä muinaisroomalaisessa asunnossa; siitä mentiin muihin huoneisiin. Suom.] sekä uhrata sillä valkeita kyyhkysiä.
Elämässään oli hän tavannut tuhansia naisia, alkaen äärimmäisen pohjan nuorista tyttäristä, joiden tukka on kypsyneen tähkän värinen, aina mustiin, jähmettyneen laavan värisiin numidiattariin saakka. Mutta hän ei ollut vielä koskaan nähnyt sellaisia kasvoja, sellaista sielua. Ja jota enemmän hän katseli häntä, kuunteli hänen sanojansa ja tunkeutui hänen henkensä syvyyteen, sitä suuremmaksi tuli hänen ihmetyksensä. Toisinaan luuli hän, ettei Antea muka olisikaan Timonin tytär, vaan taivaan lapsi, puoliksi ihminen, puoliksi jumalatar.
Pian rakastui Cinna Anteaan.
Hänen rakkautensa oli syvää ja voittamatointa, aivan erilaista kuin hänen muinaiset tunteensa, samaten kun Anteakin oli erilainen toisia naisia.
Hän tahtoi omata Antean yksinomaan vain sitävarten, että, saisi jumaloida häntä, ja sen oikeuden saavuttaakseen oli hän valmis antamaan sydänverensä. Mieluummin köyhänä Antean kanssa kuin Caesarina ilman häntä!
Kuten pyörre meressä vastustamattomalla voimalla tempaa mukaansa kaiken, mikä tulee sen kierroksen ulottuville, samoin otti rakkaus valtoihinsa Cinnan sielun, sydämen ja ajatukset, hänen yönsä ja päivänsä, koko hänen elämänsä.