Veneiden vetäminen vei miltei koko päivän ja aurinko oli jo laskemaisillaan, kun luutnantti uudelleen istuutui veneeseensä. Seuraavat kosket olivat helpot laskea, sillä kivet niissä olivat kokonaan veden peitossa. Vihdoin päästiin suiston tyynille vesille.
Matkallaan näki herra Skrzetuski Kuczkasin rajapyykin, valkeista kivistä tehdyn jättiläiskokoisen kummun, jonka ruhtinas oli teettänyt käyntinsä muistoksi. Samasta kummusta oli herra Boguslaw Maszkiewicz Lubniessa kertonut hänelle. Sicziin ei enään ollut pitkä matka, mutta kun luutnantti ei tahtonut yön aikaan lähteä Czertomelikin mutkiin, päätti hän jäädä yöksi Chortycaan.
Niinikään halusi hän tavata jonkun zaporogilaisen, edeltäpäin ilmoittaakseen tulonsa, jotta tiedettäisiin, että hän on lähettiläs eikä muu matkustavainen. Chortyca näytti luutnantin suureksi hämmästykseksi olevan tyhjänä, hän oli nimittäin Grodzickilta kuullut, että siellä aina pidettiin kasakkavartiosto tatarilaishyökkäysten varalta. Hän lähti nyt itse muutaman sotamiehen kanssa saarta kohden tiedustelulle, mutta pysytteli verraten kaukana rannasta. Koko saaren mittaa hän ei voinut kulkea, sillä se oli melkein penikulman pituinen ja tulossa oli pimeä ja koleanpuoleinen yö. Niin ollen hän palasi veneittensä luo, jotka sillä välin olivat vedetyt hiekalle, ja rannalle sytytettiin nuotioita karkoittamaan sääskiä.
Suurin osa yötä kului rauhallisesti. Sotamiehet ja soutajat asettuivat nukkumaan tulien ääreen. Ainoastaan vartiat olivat valveilla ja samoin luutnantti, jota Kudakista lähtien oli vaivannut kauhea unettomuus. Hän tunsi myöskin, että hänessä on kuume. Hetkittäin hän oli kuulevinaan saaren sisäosasta lähestyviä askelia välistä taas kummallisia ääniä, ikäänkuin vuohien määkinää jossakin etäällä. Mutta hän arveli, että hänen korvansa pettävät.
Yhtäkkiä, vähää ennen aamun koittoa seisahtui hänen eteensä jokin tumma hahmo.
Se oli vartioston vääpeli.
— Herra, nyt ne tulevat! sanoi hän hätäisesti.
— Ketkä?
— Varmaan suistolaiset; heitä on noin neljäkymmentä.
— Hyvä. Se ei ole paljon. Herätä miehet. Ampukaa!