— Kuka täällä on lähettiläs?
Väkevä viinanhaju levisi yltympäri. Zaporogilainen oli nähtävästi juovuksissa.
— Kuka täällä on lähettiläs? toisti hän.
— Minä olen, vastasi ylpeästi herra Skrzetuski.
— Sinä?
— Olenko minä sinun veljesi, kun minua sinuttelet?
— Ymmärrä toki senkin raakalainen olla kohtelias, keskeytti vääpeli.
— Ihmisten on tapana sanoa: korkeasti jalosukuinen herra lähettiläs.
— Hitto teidät vieköön, pirun sikiöt ja korkeasti jalosukuiset pojat! Mitä asiaa teillä on atamanille?
— Se ei kuulu sinuun! Tiedä vain, että kaulasi riippuu siitä, toimitatko minut heti atamanin luo.
Samassa hetkessä astui toinenkin zaporogilainen esiin joukosta.