— Me olemme täällä atamanin käskystä, sanoi hän, — ja valvomme, ettei kukaan ljahi lähestyisi meitä. Ja jos joku lähestyy, tulee meidän vangita hänet ja viedä atamanin luo, minkä myös teemme.
— Sitä ei vangita, joka lähtee vapaaehtoisesti.
— Vangitsen, sillä sellainen on käsky.
— Tiedätkös, moukka, mitä merkitsee lähettilään persoona ja tiedätkö, ketä minä täällä edustan?
Silloin puuttui vanha jättiläinen puheeseen:
— Saattakaamme lähettiläs, mutta parrasta taluttaen — kas noin!
Sen sanottuaan tarttui hän luutnantin leukaan, mutta päästi samassa hetkessä valituksen ja kaatui maahan kuin salaman iskemänä.
Luutnantti oli nuijalla halkaissut hänen päänsä.
— Lyö! lyö! ulvoivat vimmastuneet äänet joukosta. Ruhtinaan miehet ryntäsivät pelastamaan päällikköään. Kiväärit paukkuivat, huudot "lyö, lyö" sekaantuivat raudan kalskeeseen. Syntyi sekamelskainen taistelu. Tappelun tuoksinassa tallatut tulet sammuivat ja pimeys verhosi taistelijat. Pian oli toinen niin toisen kimpussa, ettei enää ollut tilaa edes huitomiseen, ja veitset, nyrkit ja hampaat saivat korvata sapelin.
Pian kaikui saaren sisäosasta lukuisia uusia huutoja: hyökkääjille tuli apua.