— Varjele, laupias Jumala, toisti Tatarczuk.
— Nähtävästi pelkäät.
— Hyi olkoon, en minä mitään pelkää.
— Mahdollista on myöskin, että leiriatamani kääntää ja vääntää kaikki kirjeet, sillä hänen omakin kallonsa on vaarassa. Oli siellä kirje yhtä hyvin hänelle kuin teillekin.
— Ehkä.
— Mutta jos sinä pelkäät jotakin…
Tässä vanha kantarej alensi ääntään entistä enemmän.
— Lähde pakoon!
— Mutta kuinka? Ja minne? kysyi levottomana Tatarczuk. — Leiriatamani on pannut vahdit kaikille saarille, ettei kukaan pääsisi purjehtimaan ljahien luo ilmoittamaan mitä täällä tehdään. Bazawlukissa pitävät tatarit tarkasti vahtia. Täältä ei pääse luiskahtamaan kalakaan, eikä lintukaan lennä täältä pois.
— Piiloittaudu sitte itse Siczissä, mikäli voit.