— Hän on pelastanut minun henkeni.
— Allah! siitä kannattaa maksaa tuhat lisää. Skrzetuski sekaantui nyt kaupantekoon.
— Tuhaj-bej, sanoi hän suuttuneena, — ruhtinaan rahastosta en voi luvata sinulle mitään, mutta vaikka minun täytyisi hävittää kaikki omat varani, niin annan minä itse sinulle kolme. Minulla on melkein sen verran talletuksia ruhtinaan hallussa ja hyvä maatila ja sen pitäisi riittää. Mutta tälle hetmanille en tahdo olla kiitollisuuden velassa vapaudesta ja hengestäni.
— Mistäs sinä tiedät, mitä minä sinulle teen? sanoi Chmielnicki ja sitte hän, kääntyneenä Tuhaj-bejn puoleen, jatkoi:
— Sota alkaa. Sinä lähetät hänet ruhtinaan luo, mutta ennenkuin lähettiläs ehtii perille, on jo Dnieperissä ehtinyt virrata paljon vettä. Ja minä lähetän itse sinulle huomenna rahat Bazawlukiin.
— Anna neljä, niin en sano ljahille mitään, sanoi Tuhaj-bej kärsimättömästi.
— Minä annan neljä, luottaen sanaasi.
— Herra hetmani, sanoi leiriatamani, — tahdotteko, niin lasken heti rahat pöytään. Minulla on täällä seinän alla, ehkä enemmänkin.
— Sinä voit huomenna viedä ne mukanasi Bazawlukiin, sanoi
Chmielnicki.
Tuhaj-bej taipui ja haukotteli.