— Itselleni, sinulle ja koko Ukrainalle tapahtunutta vääryyttä lähden minä nyt johdattamaan mieliin, kuninkaalliset prvilegiot kädessäni, ja toivossa, että kuningas, meidän armollinen herramme, ei siitä pahastu minulle.
Krzeczowski katsoi tuimasti Chmielnickiä silmään ja sanoi tiukasti:
— Oletko piirittänyt Kudakia?
— Minä? Olisinko hullu! Väistin Kudakin enkä ampunut laukaustakaan, vaikka vanha silmäpuoli tervehti minua tykeillään. Minulle oli tärkeää päästä Ukrainaan, en välitä Kudakista. Ja sinun puheillesi, vanha ystävä ja hyväntekijä, oli minulle tärkeää päästä.
— Mitä sinä sitte minusta tahdot?
— Lähde kanssani arolle, niin saamme puhua.
He kannustivat hevosiansa ja lähtivät. Noin tunnin he viipyivät poissa. Heidän palatessaan olivat Kreczowskin kasvot kalpeat ja kauhean näköiset. Hän sanoi yhtäkkiä hyvästi Chmielnickille, joka huusi hänen peräänsä:
— Me tulemme olemaan kahden Ukrainassa ja meidän yläpuolellamme tulee olemaan kuningas yksin eikä kukaan muu.
Krzeczowski palasi lotjiin. Vanha Barabasz, Flick ja upseerit odottivat häntä kärsimättömästi.
— Mikä on? mikä on? kysyttiin joka taholta.