Chmielnicki oli juovuspäissään antanut rykmenttiensä uudestaan rynnätä. Mutta ryntäys loppui tykkileikkiin. Krzeczowski ehkäisi hetmanin.
Huominen päivä oli sunnuntai. Koko päivä kului rauhallisesti ja ilman ampumista. Leirit olivat vastapäätä toisiaan, niinkuin mitkäkin liittolaisarmeijojen leirit.
Skrzetuski luuli kasakkain haluttomuuden olevan syynä hiljaisuuteen. Mutta oi! — hän ei tietänyt, että Chmielnicki sillaikaa, "katsellen eteensä järkensä monilla silmillä", pani kaikkensa liikkeelle saadakseen Balabanin rakuunoja houkutelluksi puolelleen.
Maanantaina syttyi taistelu jo aamun koittaessa. Skrzetuski katseli sitä, kuten ennenkin hymyilevin, iloisin kasvoin. Ja taasen astuivat kruunun rykmentit vallihaudan eteen, mutta ryhtymättä heti rynnäkköön tekivät ne vain paikaltaan kiusaa viholliselle. Aro ei ollut, kuten ensimäisenä taistelupäivänä, pehmennyt vain pinnalta, vaan syvälle. Raskas ratsuväki pääsi tuskin ensinkään liikkumaan — siitä tuli heti etua zaporogilaisten ja tatarilaisten keveille lippukunnille. Hymy katosi vähitellen Skrzetuskin huulilta. Puolalaisen juoksuhaudan edessä peitti hyökkääjien tulva melkein kokonaan kruunun lippukuntien kapean vyöhykkeen. Tuntui siltä että tuo ketju minä hetkenä hyvänsä katkeaa ja hyökkäys alkaa valleilla. Skrzetuski huomasi, ettei enään ollut jäljellä puoltakaan siitä taisteluinnosta, joka lippukunnissa vallitsi ensi päivänä. Ne puolustautuivat tänäänkin itsepäisesti, mutta eivät iskeneet ensimäisinä, eivät hakanneet hajalle kasakkarykmenttejä, eivät lakaisseet tannerta edestään puhtaaksi, kuten myrskytuuli. Aron syvälle pehmennyt maapohja teki raivoisan ratsastuksen mahdottomaksi ja aivan kuin naulitsi raskaan ratsuväen juoksuhaudan eteen. Hurja lento oli sen voima ja tämä ratkaisi voiton, mutta nyt täytyi raskaan ratsuväen pysyä paikallaan. Chmielnicki puolestaan johdatti yhä uusia joukkoja taisteluun. Itse ehti hän kaikkialle, jokaisen huonekunnan johti hän omassa persoonassaan hyökkäykseen ja perääntyi vasta vihollisten sapelien edestä. Hänen intonsa siirtyi asteettain zaporogilaisiin niin että he, vaikka heitä tuhkatiheään kaatuikin, huutaen ja ulvoen juoksivat kilpaa juoksuhaudalle. He iskivät rautaisten rintojen muuria ja keihästen teriä vastaan ja palasivat lyötyinäkin, harventuneinakin uudelleen hyökkäykseen. Tämän painon alla alkoivat lippukunnat horjahdella, taipua ja paikoittain peräytyä, aivan kuten painija, jonka vastustaja on temmannut rautaisiin käsivarsiinsa, milloin heikkenee, milloin taas ponnistaa ja saa uusia voimia.
Puolenpäivän edellä olivat melkein kaikki zaporogilaiset voimat tulessa ja taistelussa. Taistelu riehui sellaisella vimmalla, että molempien taistelevien linjojen väliin muodostui ikäänkuin uusi valli hevosten ja ihmisten ruumiista.
Joka hetki tuli taistelusta kasakkojen juoksuhautoihin haavoittuneita, veren ja loan peittämiä, läähättäviä ja väsymyksestä horjuvia sotilaita. Mutta he palasivat taisteluun laulu huulilla, heidän kasvoistaan kuvastui taistelun hehku ja voiton varmuus. Tainnoksiin vaipumaisillaan he vielä huusivat: "surma puolalaisille!" Leiriin jätetty vartioväki ikävöi taisteluun.
Herra Skrzetuski synkistyi. Puolalaiset lippukunnat alkoivat suistua juoksuhautoihin. Ne eivät enään voineet pitää puoliaan ja niiden peräytymisessä saattoi havaita kuumeentapaista kiirettä. Yli kuudenkymmenen sotilaan huulilta pääsi ilonhuuto, kun he tämän näkivät. Rynnistyksen vauhti kasvoi kaksinkertaiseksi, zaporogilaiset ahdistivat jo niitä Potockin ratsumiehiä, jotka olivat suojelemassa peräytymistä.
Tykit ja muskettien kuulasade heittivät heidät kuitenkin takaisin. Hetkeksi taukosi taistelu. Puolalaisessa leirissä kajahti parlamentaaritorven toitotus.
Chmielnicki ei kuitenkaan enään tahtonut antautua keskusteluun. Kaksitoista kasakkahuonekuntaa astui alas hevosen selästä alkaakseen yhdessä jalkaväen ja tatarilaisten kanssa hyökkäyksen valleille.
Krzeczowskin piti kolmentuhannen jalkamiehen kanssa rientää heidän avukseen ratkaisevana hetkenä. Kaikki rummut, tamburinit ja torvet kaikuivat yhtaikaa, vaimentaen äänellään huudot ja muskettien yhteislaukaukset.