— Ja minä menen vaikka ylimpään oikeuteen…
— Lakatkaa nyt kerrankin…
— Ja vielä minä hänet toimitan pannaan ja kiroukseen ja julistan kunniattomaksi. Ja sitte tulee sota ja julma tuleekin.
— Terveydeksenne, hyvät herrat!
Toiset nauroivat, niiden joukossa herra Skrzetuski, joka oli kiihtynyt leikissä. Lihava aatelisherra puhui puhumistaan kuin kuuro, joka innostuu kuulemaan omaa ääntään. Onneksi erään toisen aatelismiehen väliintulo teki lopun hänen puheestaan. Tämä ojensi hänelle kätensä ja alkoi laulavalla liettualaisella ääntämisellä:
— Rakas Zagloba, tutustuttakaa minutkin herra Skrzetuskiin.
— Totta kai, totta kai. Hyvä luutnantti, tämä on herra Powsinoga,
Täijalka.
— Podbipienta, Kantapäänhalkaisija, korjasi aatelisherra.
— Olkoon menneeksi! Zerwipludran, Housunhalkaisijan vaakunaa.
— Zerwikapturin, Kallonhalkaisijan, korjasi liettualainen taaskin.