— No, hyvät herrat, sanoi hän, — kuka lyö tällä ristin?
— Olemme tässä jo koettaneet, vastattiin useista suista. — Komisarjus Zacwilichowski yksin sen nostaa, mutta hänkään ei tee ristiä.
— Entä te itse? kysyi herra Skrzetuski, kääntyen: liettualaisen puoleen.
Aatelinen tarttui miekkaan ikäänkuin se olisi ollut ruoko ja heilutteli sitä kuin leikkikalua. Terä vaan välkkyi ja ilma soi.
— Herra varjelkoon! huudahti Skrzetuski. — Varmasti ruhtinas ottaa teidät palvelukseensa.
— Jumala tietää, että palvelusta jo kaipaankin, sillä miekka ruostuu tupessani.
— Ja varmaan järkikin, tokaisi väliin herra Zagloba. — Sitä ette voi edes heilutellakaan kuten miekkaanne.
Zacwilichowski oli noussut ja heidän piti juuri luutnantin kansa lähteä, kun huoneeseen astui valkohapsinen mies. Nähdessään Zacwilichowskin lausui tämä:
— Arvoisa herra horonzi ja komisjarus, olen tullut vartavasten tapaamaan teitä.
Se oli Czerkasin linnaväen päällikkö Barabasz.