— Kerrotaan, että jos hänen armonsa kuningas alkaa sodan turkkilaista vastaan, niin ruhtinas-vojevoda käy tervehtimässä Krimiä tulella ja miekalla. Tästä huhusta on syntynyt suuri ilo koko Ukrainassa ja Suistomaassa, sillä jollemme sellaisen päällikön johdolla pääse pitämään lystiä Bahtshisaraissa, niin silloin ei koskaan.
— Ja lystiä pidetäänkin, Jumal'avita, puuttuivat puheeseen
Kurcewiczit.
Luutnanttia huvitti se kunnioitus, jolla tuo hurjapää puhui ruhtinaasta, siksi hän hymähti ja sanoi leppyisemmällä äänellä:
— Näen ettette vielä ole saanut kylläksenne sotaretkistä Suistomaahan, sotaretkistä jotka kuitenkin ovat peittäneet teidät kunnialla.
— Pikkusota — pikkukunnia, suursota — suurkunnia. Konaszewicz Sahaidaczny ei saavuttanut sitä pienten kasakkajoukkojen etunenässä, vaan suuressa Chotinin taistelussa.
Samassa aukenivat ovet ja saliin astui verkalleen Wasili, vanhin Kurcewiczeja, Helenan taluttamana. Hän oli keski-ikäinen mies, kalpea ja laiha, kasvot olivat askeettiset ja surulliset, muistuttaen bysanttilaisia pyhimyskuvia. Pitkät hiukset, jotka olivat onnettomuudesta ja tuskasta ennen aikojaan harmaantuneet, valuivat olkapäille asti, silmäin sijassa oli kaksi punaista kuoppaa, käsissään hän piti messinkiristiä, jolla alkoi siunata salia ja kaikkia läsnäolevia.
— Isän Jumalan, Vapahtajan ja pyhän Neitsyen nimessä, sanoi hän, — jos olette apostoleja ja tuotte hyviä sanomia, olkaa tervetulleet kristittyjen kynnysten yli. Amen.
— Suokaa anteeksi, arvoisat herrat, mutisi ruhtinatar, — hänen järkensä on sekaisin.
Wasili siunaili yhä ristillä ja lausui:
— Kuten "Apostolien keskusteluissa" sanotaan: "jotka vuodattavat verta uskon takia, tulevat vapahdetuiksi. Jotka kaatuvat maallisten tavarain, voitonhimon tai saaliin tähden, tulevat kadotukseen." Rukoilkaamme. Voi teitä veljet, voi minua, sillä me olemme voitonhimon tähden käyneet sotaa. Jumala, ole armollinen meille syntisille, Jumala ole armollinen. Mutta te, miehet, jotka olette saapuneet kaukaa, mitä uutisia tuotte? Oletteko apostoleja?