Anusia tähtäili silmillään herra Longinusta, osaksi tahallaan tehdäkseen kiusaa herra Skrzetuskille, mutta luutnantti ei olisi sitä huomannut, jollei Wolodyjowski olisi tuupannut häntä käsivarteen ja sanonut: "hitto minut vieköön, jollei Anusia vielä ihastu liettualaiseen humalaseipääseen".
— Sano se hänelle itselleen.
— Niin sanonkin. Heistä tulee erinomainen pari.
— Longinus voi pitää tyttöä viittansa solkena, juuri sellaiset ovat heidän mittasuhteensa.
— Tai hattunsa töyhtönä. Wolodyjowski läheni liettualaista.
— Olette saapunut aivan äskettäin, hyvä herra, mutta olette jo aika keikari.
— Kuinka niin, arvon veli? Mistä sen päättelette?
— No kun olette kääntänyt naisjoukon kauneimman tytön pään.
— Hyvä herra, sanoi Podbipienta, nostaen kädet rinnalleen, — mitä ihmeellisiä asioita te puhuttekaan?
— Katsokaappa vain neiti Anna Borzobohataa, johon me kaikki olemme rakastuneet, kuinka hän tänään vilkuu teitä. Pitäkää vain varanne, ettette joudu hänen takiaan narriksi, hän on jo näyttänyt pitkää nenää meille muille.