Tämän sanottuaan kääntyi Wolodyjowski ympäri kantapäillään ja lähti pois, jättäen Longinuksen aivan hämilleen. Hän ei uskaltanut heti edes katsoa Anusiaan päin ja vasta hetken perästä hän ikäänkuin epähuomiosta käänsi silmänsä siihen suuntaan. Aivan häntä värisytti. Ruhtinatar Griseldan olkapäiden takaa katseli häneen todella kaksi kiiluvaa silmäterää, uteliaasti ja itsepintaisesti. "Apage satanas", ajatteli liettualainen ja, punehtuen kuin koulupoika, pakeni salin toiseen nurkkaan.
Kiusaus oli kuitenkin suuri. Pienessä paholaisessa, joka katseli ruhtinattaren olan takaa, oli sellainen tenho ja nuo silmät välkkyivät niin kirkkaina, että herra Longinuksen täytyi vielä, vaikkapa edes kerran, katsoa sinnepäin. Mutta samassa hän muisti lupauksensa! Hänen silmiensä eteen tuli Zerwikaptur, hänen esi-isänsä Stowejko Podbipienta ynnä kolme halkaistua päätä, ja kauhu valtasi hänet. Hän siunasi itsensä ja sinä iltana ei hän enään katsellut Anusiaan.
Aamulla saapui hän heti Skrzetuskin huoneeseen.
— Herra luutnantti, joko pian lähdemme liikkeelle? Ettekö jo ole kuullut sodasta?
— Kylläpä teillä on kiire. Malttakaa nyt mieltänne, kunnes pääsette omaan joukkoonne.
Herra Podbipienta näet ei ollut vielä merkitty kirjoihin Zakrzewski vainajan sijalle Hänen täytyi odottaa kunnes vuosineljännes menisi umpeen ja se oli tapahtuva vasta ensimäisenä päivänä toukokuuta.
Mutta hänen oli todella kiire ja siksi hän kysyi edelleen:
— Eikö armollinen ruhtinas vielä ole puhunut mitään siitä asiasta?
— Ei. Kuningas kyllä ei kuolemaansa asti herkeä ajattelemasta sotaa, mutta valtiopäivät eivät tahdo sitä.
— Mutta Czechrynissä puhuttiin, että meitä uhkaa kasakkakapina.